Pikku rummutusta

Tervepä taas,

Aikaisemmin tosiaan katsastussetämies oli todennut Helvetinkoneen käsijarrun liian tehottomaksi... joten piti tarkistella, olisiko mekanismit jumissa, säädöt poskellaan vai liinat / rummut loppu tms...

"Tunnin parin homma, eli eiköhän tässä päivä mene" tuumailin kun suuntasin Alfaromeomiehen tallille. Parina iltana jo todettu omien työkalujen sirous ja riittämättömyys meinasi saada uskon lujille, joten kunnon työkalujen ääreen oli päästävä.

Auton perse ilmaan, pyörä pois ja sopivia työkaluja haeskelemaan. (Mutanetin suurin ulosvetäjä on kokolailla puolet siitä koosta, mitä tarvitsee ja KHI:n  ulosvetäjillä oli työkalun hinnat (ihan oikeasti yli 500e ulosvetäjästä, vähän tuntuu paljolta vaikka olisikin sitä parempaa terästä...), joten pajatteluhommiksi meni (firmojen nimet muutettu...))

Vähän irroittelevaa CRC:tä tarjoiltu

 Kuva ei tee oikeutta, rumpu on noin 35cm halkaisijaltaan ja painaa pitkälle toistakymmentä kiloa. Siromman henkilöauton renkaan kokoinen rumpu. jarrukilpikin 2mm paksua peltiä, yllätyin sen jämäkkyydestä.  Valitettavasti ihan pienenkään vedon aikaansaanti ei mennyt kuin Strömsöössä, vaan luontoäiti oli mukavasti hapattanut rummun ulkokehän, joten hyvän otteen saaminen edes kunnollisella vetäjällä(jollaista ei ollut) olisi ollut hankalaa.

Tekemisen tiimellyksessä ei viritelmästä tullut otettua kelvollista kuvaa, mutta pääpiirteittäin näin: ulosvetäjän kynnet vasaroitu kilven ja rummun väliin, ketjusilmukka ympärille ja vasaroitu kireäksi, lukkopihdeillä olkapäät kynsiin ja kynnet yhdistävään ketjuun iso sakkeli, josta pujotettiin normaalin ison vetäjän kierretappi siten, että sen olkapäät painoivat sakkeliin. En edes aio yrittää valehdella, että ihan kertalaakista olisi tällainen viritelmä syntynyt, vaan hienoisen iteroinnin avulla lopullinen ratkaisu muodostui.

Vääntää sai oikein perkeleesti, mutta sopivan kulman löydyttyä ja asetelman pysyttyä kasassa (kynnet tahtoivat hypätä urasta pois) rumpu viimein pomppasi pois paikaltaan. Irroittava voitelu ei kyennyt tunkeutumaan akselin navan kohdalta sisään ja irroittamaan, pulttien kohdalta kylläkin.

Vetotyökaluja hieman sivussa

 Jarrupölyähän rumpu oli täynnänsä, mutta asetelma oli terve ja kulutuspinnat hyvät, eivät uudet, mutta hyvät. pikkuisen naputeltiin eloa palasiin ja rummun ala-osassa olevasta säätimestä kengät niin isoksi, kuin rumpuun sopii.

Alareunassa näkyvä isompi hammaspyörä on jarrujen säätömekanismi. Jarrupainallusten Pitäisi liikutella sen edessä näkyvää kampea, jonka Pitäisi säätää kiertämällä jarrukenkien asentoa isommalle.

Kontaktipintojen putsaus ja kasaaminen (kummasti oli kasaanlaitto paljon nopeampaa...).  Nyt kun jo aamulla oli aloittanut, niin puoliväli saavutettiin tässäkohtaa:

 

 Eikun kiiruusti toisen puolen kimppuun ja eikös se ollut lujemmassa vielä. Uskokin oli loppua, mutta irtosipa ryökäle vedossa ja pienellä, "ei-niin-sivistyneellä" lyömisellä.

Voiman lisääntyessä heikoin lenkki antautuu.

Sama tilanne löytyi toiseltakin puolen, herkistelyt ja puhdistelut ja kuparitahnaa akselinnapaan ja kiinni...

Luotto on kova, että kuparitahna välissä ei tarraisi niin perkelehesti kiinni.

Sitten rotisko nippuun ja köröttely kotia, onneksi isossa kasissa on kiva käyntiääni, hieman laski pitkää vitutusta alespäin, mutta aina ei mene harrastelu kuten Strömsöössä. Sekin hauska vielä, ettei varsinainen ongelma ratkennut mihinkään, eli perkuleen käsijarru ei tällä askartelulla paljoakaan kiristynyt. Seuraavaan kertaan jää etsiä se vaijerin kohta, jossa se haarautuu, ehkä vaijeria saa kiristettyä sen verran, että saa käsijarrun pitämään.

Hassu mutta merkityksetön anekdootti oli tuo kilometrilukema, kun pääsin takaisin Mörköperälle, alkaa vaan olemaan Helvetinkoneessa kilsojakin...

On muuten hiton makee ja futuristinen mittaritaulu ollu kasiköötluvulla, eikö ?

Notta semmoosta tälläkertaa...