Moottorin apulaitteet.

Se mainittu kitinä moottorista ja hiljattain dramaattisemmin jäykistynyt ohjaus sai sitten kamelin selän katkeamaan ja johti hilujen hankintaan.

Elinluovuttajaksi ilmoittautui '95 vuoden G-Vani (6.5L turbo diesel). Vanilla oli ilmeisesti 340 000km jo taulussa, joten nähtäväksi jää, miten pitkään ainakaan nuo apulaitteet pelaavat. Valurautaiset bracketit kuitenkin pääroolissa tässä.

Osat saatiinkin sopivasti sitten allekirjoittaneelle asti kesälomien viimeisenä päivänä. (Kuinkas muutenkaan, eihän se nyt olisi käynyt, että silloin voi turailla, kun olisi siihen aikaakin... pieleen pitää kaiken aina mennä...)

Homma alkaa ennakoivasti apulaitteiden pintapuolisella putsaamisella, rautojen putsaamisella ja hionnalla ja maalaamisella. Koneistetut asennuspinnat hiotaan myös puhtaaksi ruosteesta.

laturin ja kiristimen rauta - 10163742 ja 1075

Kiristimen rungossa on tappi, joka kuvassa näkyvään reikään asennetaan, joten kiristimen asento tulee automaattisesti oikein.

yllättävän huonoksi oli maalipinta jo päässyt, vaikkei liikkuva osa ollutkaan.

Dampperista pinnat hiottu ja pintoihin mustaa vasaralakkaa. Koneistetut pinnat näyttävät asiallisilta.

12557345

SP 1232

Ja väriä pintaan. Valitsin vasaralakan, koska se on "direct to rust"-kamaa, joten ei heti pitäisi kuoria pois, vaikkei ihan kiiltäväksi olekaan hiottu.

Toisessa raudassa on sitten ohjaustehostimen pumppu, alipainepumppu (turbokoneen hukkaportin tmv säätöön) ja kuvasta jo poistettu ilmastoinnin kompura.

Vähemmän yllättäen kaikki oli siinä perinteisessä öljyn ja maantiepölyn yhdistelmä-mössössä...

Pultilla tulpatun letkun päässä pitäisi olla ohjaustehostimen pumpun säiliö/paisari. Sellaista ei kumminkaan tullut roinakuormassa, joten sellainen piti soveltaa. Hävettää ihan, että tuli VAG-konsernia pickupiin, mutta sellaista se joskus on. Jokin pieni 90s volkkarin paisari osoittautui soveltuvaksi, kuvaa ehkä myöhemmin.

Moottorinpesuaine yllättäen liutti vanhan maalin pois ohj-pumpusta, tätä en ollut ihan odottanut.

No, hinkkasin loputkin maalit tuosta kilkkeestä pois ja maalasin senkin mustalla vasaralakalla.

Kokonaisuus ennen purkua.

Tarina ei kerro, onko tuo kiristimen rauta kyläsepän tekemä vai GM-osa, mutta varaosakauppias ei ollut moista ikinä nähnyt.

Fan shroud (mikähän muovi olisi suomeksi ?) poistettu. Viskokytkimen toiminta oli helppo todeta tässä, hyvin piti visko kiinni, mutta antoi voimaa vastaan pyöriä, ei mennyt ainakaan ensimmäisen kierroksen vaihtokohteeksi.

Kaavio karkeasti nähtävissä, kun laturi purettu jo pois. Ilmeisesti vain Astrossa on käytetty tuollaista vesipumpun hihnapyörää (hihnan offsetti on eri vanin/pickupien apulaittein, tästä lisää myöhemmin) Kuvasta myös näkyy kampuran pään hihnapyörä, joka on pelkkä peltikäikäle, ei dampperia ollenkaan... Yksi yleisimpiä kampiakselin antautumisen syitä...

Lieköhän asennusta helpottamaan, mutten muuten kyllä keksi, miksi tuon ropellin lavat ovat noin epäsäännöllisesti...

Kapistuksia vain kertyy pitkin pihamaata, kun purku edistyy...

Magneettikulho on varsin näppärä laitos ruuvvien ja muttereiden yms pikkuryönän pitelyyn.

Vesipumpun päässä näkyvä laippa on muuten pienempi kuin Van/Pickupeissa yleensä, sillä uuden vesipumpun laippa ei sopinut tästä irroitettuun hihnapyörään...

Vesipumppu irroitettu taustapelteineen. Sisältä ainakin ihan asiallisen näköisessä kunnossa.

Ja hiluja vain kertyy.

Jakopää ja ylemmän rattaan vetämä syöttöpumpun akseli.

Takana näkyy ketjutkin vielä.

Pintojen puhdistus ja uuden vesipumpun asennus sinisen loctiten kanssa.

Dampperi asennettu paikalleen.

Laturin ja kiristimien rauta meni ihan bolt-on -nätisti paikalleen. (Tässä kohtaa kello oli yli puolenyön).

Kuvassa näkyy väärälle puolen jäänyt laturin virtajohto, joka piti ujuttaa koko nippuna toiselle puolen konetta.

Ohjeellinen asennus sille raudalle, jossa ohj-t-pumppu, alipainepumppu ja ilmastoinnin kompura. Tämä osoittautuu kuitenkin todella ahtaaksi asennettavaksi, sillä yläreunassa näkyvä termostaatin kotelo on tiellä ilmastoinnin kompuran asennuskorvan suhteen.

Kuvasta ei käy vahvasti ilmi, mutta reikien asennuspinnat ovat eri tasolla, joka korjataan edellisessä kuvassa näkyvillä pulteilla ja moottorin nostokorvalla (josta ei voi nostaa, koska se pitää rälläköidä pienemmäksi, että mahtuu termarikotelon alle.

Optimistinen alku, koko korvan melkein sai leikata pois...

Paikalleenmallailua, tässä kohtaa kävi ilmi, että vaikka pultinreiät istuvat, ei kompurasta voi vetää hihnaa, koska termarikotelo on hihnalinjankin tiellä...

Sama vähän eri kulmasta. Kuvassa näkyy kiristimessä neliskulmainen kolo, josta voi puolentuuman vääntiöllisellä räikällä vain kammeta, on tuo jenkki vaan aika näppärä.

Ahdas on asetelma...

Keksin kuitenkin vaihtoehtoisen reitin tuolle hihnalle, joten ei isompaa hätää.

Tuulilasinpesunestesäiliöstä vasemmalle näkyy tuo pyöreä UFO, se toimittaa nyt ohj-t-pumpun säiliön virkaa, sieltä on vain letku siihen päähän, jossa oli letkun päässä pultti...

Kuten nokkelimmat-pokkelimmat kuvasta jo hoksaavatkin ovat hihnapyörien korkeus ja vesimpumpun akselin laipan halkaisijat aivan eri keskenään... (Tästä ei myöhemmin ollutkaan haittaa, kun oikeat hilut löysivät oikeisiin paikkoihin.)

Tässä kohtaa näkyy, miten vesipumpun hihnapyörää vedetään ihan väärästä kohtaa. Oikeanpuolen apulaitteiden offsetti oli väärä, vaikka se oli mätsätty niillä pulteilla.

Noin parin millin verran menee yli, ei järin hyvä juttu, sillä reuna kalvaisi hihnan selästään auki.

Lopullisessa muodossaan oleva asennuskorva, ei sitä paljoa jäänyt, mutta korvia on yhteensä kolme, joten hätätapauksessakin tuo voisi mennä... (Nyt siihen ei kuitenkaan tullut mitään kiinni.) Kuvassa myös näkyy se volkkarin paisuntasäiliö, josta tehtiin ohjaustehostinnesteelle säiliö. Mikävain purkki ei tarkoitukseen sovellu, sillä nestemäärän pitää päästä liikkumaan edestakaisin, joten astian pitää kyetä huohottamaan.

Se koneennostokorva (ilman sitä korvaketta enää) joka korjasi offsetin sitten lopullisesti ja hihnalinja tuli kuntoon. Ei tarvinnutkaan shimmata miljoonalla prikalla.

Projektin tultua kansiin, palkitsin itseni peltiplakaatilla, joka merkkaa maastoparkkiruudun olevan omistettu Helvetinkoneelle.

Mutta Kitinä Loppui ja ohjaustehostimeen tuli voimaa, eli ainakin jonkunverran kannatti tämä....