Ykkösellä läpi !

Terve taas.

Ja nyt on taas reipas vuosi aikaa aiheuttaa pahennusta ja polttaa naftaa !

Eli leimalla on käyty ja sieltä on päästy läpi. Ei toki huomautuksitta, mutta pidän voittona, että tuollaisella rohjakkeella ei tarvitse tälläkertaa lähteä toiselle näyttökierrokselle.

Huomautettavaa tuli paperille toisen etuiskarin alakiinnityksestä, josta tuo tähän mennessä kuulunut kolinakin johtui, ja väärän värisistä parkeista. Jännästi nuo parkit ovat olleet jo pitkään oranssit, niin pidän erikoisena, että juuri nyt se muodostaa ongelman, mutta muodosti se.  Eli ensikeväälle on tiedossa iskariremontti, sillä noita puslia ei kuulemma enää tahdo varaosana saada (ja ehkä nuo kymmenkunta vuotiaat iskarit jo joutavatkin vaihtoon.)

Notta semmosta tälläkertaa... Tuossa vielä katsastuksen numeraaliarvot:

Syyspuuhastelua

Terve taas pitkästä aikaa. Viime postauksen jälkeen on taas vähän näperrelty, mutta pääasiassa on mennyt ajelu aika kivuitta.

Yhteen rakoon kitinä karkasi käsistä ja meni ihan sietämättömäksi. (Melkein nimesin laitoksen jo vinkuleluksi.) Ja sellainen outo oire tuli, että esimerkiksi jarruja polkiessa mittaristossa näkyvä latausjännite loikkasi alaspäin. Muutenkin latauksen nousu startin jälkeen oli hidastunut ihan lyhyessä ajassa. Aiheesta oli aika vähän hyviä osumia Internetin ihmemaassa, mutta oireet osoittivat hieman laturin suuntaan, ja koska se oli vanha osa siitä apulaitekierroksesta, rohkaisin mieleni ja päätin vaihtaa sen. Koska laturinvaihto on kuvattu jo vanhastaan tässä blogissa täällä ja mitään uutta ei tullut asian tiimoilta vastaan (mitä nyt eripuolella konetta erimoisessa raudassa, mutta muuten sama), laitan vain kuvan korvaavasta tuotteesta.
(ostettu osana '95 G-van 6.5L TD laturi). Kappas, Made in Mehico.

Renkaidenvaihdon yhteydessä tuuttasin rasvaa myös niveliin ja kyllähän tuota jo hieman tuonne menikin. Vanhat viisaat tiesivät kertoa, että jos kapistuksessa ei ole rasvanippaa, ei sitä ole tehty kestämään, joten hyvähän sitä on vanhan nivelet rasvata.

Tämän nivelen alapuolella myös rasvattu nippa

Tässä kuvassa (yläpuolella) näkyy vasemmalla kallistuksenvakaajan yhdystanko. Ilmeisesti sen pusla on antautunut ampujan puolelta, seuraillaan tilannetta.

Aikaisemmin oli tosiaan leimasetä hyljännyt tuulilasin halkeaman vuoksi ja siksi piti uusi ikkuna saada Mörköön. Ja koska pajat hinnoittelevat tunnilta hommansa, piti tietenkin saituuttaan purkaa itse tuo lippa pois. Mukavasti oli joku edellinen Rane pistänyt huolella silikoonia alle, joten katostahan lähti maalia oikein lastuina irti. Parhaaseen mahdolliseen vuodenaikaan, kun vettä ja sohjoa tulee jatkuvasti taivaalta...

Itse lippa jotain lasikuitua

Naminami... perkele

Tässä on vielä hieman hiottavaa ja siivottavaa, ennenkuin viitsii laittaa lipan uudestaan kiinni.

Ja koska lumi tuli maahan, vein Helvetinkoneen pajalle ja vaihdettiin etukardaanin ristinivelet. Nämäkin oli joku Ranettanut miten sattuu ja nivelen lukot olivat kuulemma olleet varsin olemattomasti kiinni. Siksi väljäliike, joka edessä oli ollut niin paha, että oli hakannut takaakin nivelen huonoksi...  Noh, eipä silti, onneksi ei ollut älyttömän arvokas savotta. (eikä tarvinnut maata sohjossa ja saada noidannuolta tms selkään.

Notta semmoosta tälläkertaa, ensikerralla varmaan on luvassa jotain jos ei kaikkia seuraavista: kallistuksenvakaajan yhdystanko, matka/trippimittarin entraus(pysähtyi ryökäle 434009km kohdille) ja mitä muuta mahtaa leimasetä keksiä.

Pääsiäinen syksyllä

Morjens...

Kuolleista nousseen projektin kunniaksi pistänkin blogipostauksen, kun ei tarvinnutkaan tuikata Helvetinkonetta palamaan Käyttöauton pihaan...

Eli se reissu meni kokolailla näin:

Tavallinen keskiviikkoaamu, tenava hoitoon ja suunta kohti työmaata. Hoitopaikalta lähdettyäni, hetken päästä alkoi hihnan vinkuminen yhtäkkiä. "#¤%&/(€$@£$" näin kirjoitetussa muodossa, mieli mustana jatkoin hirveän kirskunan saattelemana töihin. Merkillepantava erikoisuus oli se, että jännitemittarin (juu, vanhoissa työkoneissa oli usein ihan mittari jännitteelle ja öljynpaineelle, eikä pelkkää diagnostiikkavaloa...) arvo pomppi normaalin 14V  ja 12V välillä. "Erikoista, antautuukohan sieltä juuri vaihdettu laturi" mietiskelin, sillä olihan kyseessä käytetty purkuosa jne...

Loppumatkasta havaitsin jarruttelun vaikuttavan jännitteen putoamiseen, joten ongelma vaikutti erikoiselta. Luontoäiti oli kuitenkin varannut mukavasti kaatosateen aamupäivällekin, joten työmaan parkkiruudussa tuli käytettyä tyhjää ja ihmeteltyä konetta, mutta kaikki pyöri hyvin ja toimi nätisti, joten lampsin hämmentyneenä hiilikaivokselle.

Päivän mittaan googlettelu ei lopulta kuitenkaan tuottanut mitään merkittävää tulosta, joten marssin autolle ja ajoin työmaan viereiselle punttisalille. Vieläkään ei oikein mitään definitiivistä virhekäyttäytymistä. Treenin jälkeen kotiinlähdön aika koitti ja kärry starttasi ihan siivosti, mutta rattipa ei kääntynyt ja jarruista ei meinannut löytyä yhtään voimaa! Pari harkittua kirosanaa ja vaihde P:lle, pelti auki ja ihmettelemään. Ja ihmeekseni havaitsin, että kone pyöri ja hyrskytti nätisti, hihna ei liikkunut mihinkään. "No mitäs helvettiä ?" mutisin puoliääneen ja vastustelin ajatusta, että hihna olisi venähtänyt. Eikä se ollutkaan, sillä sammutettuani koneen, havaitsin, että laturin asennusrauta antaa laitteen liikkua. Pieni edestakainen heiluttelu vahvisti sitten murheelliset uutiset. Toinen asennuspultti oli katkennut. Kanteen.

Tässä kohtaa luettelin mielessäni ja puoliksi ääneenkin kaikki tietämäni kirosanat, loukkauset ja solvaukset. "Johan sillä viikon pääsikin" jne sadattelun saattelemana. "Tähänkään tätä ei voi kyllä jättää..." ajattelin ja päätin ainakin koittaa saada katkenneen pultin ulos. Työkaveri ystävällisesti heitti allekirjoittaneen kotiin, ja sieltä nappasin mamman mondeon perään kaikki nopeasti käteen sattuvat työkalut, ja läksin kiireenvilkkaa ajamaan IKH:lle ja hakemaan vastakierretappeja. Nyt kello oli noin 17:40 ja IKH menee kiinni kuudelta, tämän lisäksi olisi hyvä poiketa Southwestillä ja hakea hieman nykyistä pidempi moniurahihna, sillä edellinen oli jonkunverran alimittainen. Täydessä vitutuksessa on kuitenkin näköjään mahdollista taittaa kahdessa kaupassa asiointi ja 10min ajelu noin 20 minuutissa, sillä kummassakin putkassa tuli asioitua onnistuneesti. Listalta valikoitui puolituumaa pidempi moniurahihna, joka osoittautui optimaalisen mittaiseksi. (Muut koot olisivat menneet tilauskamaksi, joten tässä kohtaa kävi ihan hyvä tuuri.) IKH:sta mukaan tarttui myös muutama hieman parempi poranterä ja kierretappien kahva. "Made in Austria" oli heti lupaavampi sarja kuin se Kiinan poikien puolet maksava sarja.

Saavuttuani Helvetinkoneen luo ja avattuani mondeon perän ja helvetinkoneen nokkapellin, luontoäiti ystävällisesti avasi kaikki hanat ja latasi kaatosateen niskaan. Mieltäylentävä kokemus ropailla aikaa ja luontoa vastaan muutenkin jo lähtökohtaisesti tunteita(suht. negatiivisia) herättävän ongelman kanssa. Muutaman kerran kun on oikein jumissaolevan tai jo katkenneen pultin kanssa saanut pitkään turata, niin tämä ei luvannut lähtökohdaksi kovin hyvää. Noh hommiin.

• Akkujen johdot irti, 
• Laturista johdot irti,
• Laturin raudasta runkoon vievä maajohto ja akun miinusjohto irti
• Flektin suojamuovista kaikkien sähköjohtojen nippusiteet irti
• Flektin suojamuovin yläpuolisko irti ja sivuun.
• Laturin kiinnitysraudan ehjä pultti auki ja nippu sivuun / sateensuojaan

Näyttää houkuttelevalta ruuvvata pois, eikö ?

Noh, Poranterää kiinni ja sopivaa reikää pultin nysään tekemään...

• Poraa reikä pulttiin
• Kierrä vastakierretappi reikään ja toivo, ettei se katkea ja liike löytyy...

Lähti onneksi suosiolla tulemaan.

Tälläkertaa oli tämän asian suhteen hieman tuuria, sillä hiljan aukiolleisiin kierteisiin ei ollut vielä kerinnyt muodostua punaista loctitea (kansankielisesti ruostetta) ja aika siivo määrä voimaa riitti, ei mennyt väkivallan puolelle edes.

• Kierrä nysä pois reiästään.
• Kasaa koko nippu ehjän pultin kanssa.

Koko projekti myös pimenevää iltaa vasten kaatosateessa ja tosiaan Käyttöauton parkkipaikalla, eli huomattavasti tympeämpi paikka askaroida ja harrastaa, kuin vaikka kotosalla. (Toki, kertaallen hajosi auto Punkaharjulle ja perheen voimin sai tulla sitten reissun viimeiset 400km useammalla eri junalla jne, että tämä nyt oli parinkymmenen minuutin päässä vain...)

Tarina ei kerro, että mikä oli tuon pultin saanut antautumaan, mutta ankeita hommia joka tapauksessa valetusta kappaleesta on pulttia poistaa....

Puolentuumaa pidempi hihna myydään tällaisin pahvein ja tuotekoodein:

Tulkintaohje noille numeroille: 102,5" ja 6 uraa, hyvä tietää jos pitää joskus ostaa korvaava muualta kuin asiantuntijalta. Southwestin ukko arvasi kyllä hyvän mitan hihnalle, virtuaalinen olalletaputus hänelle.

Harrastamista on monenlaista... Toiset ne harrastavat uudehkoja autoja ja asentelevat ledivalonauhoja ja hiilikuituteippejä ja laittelevat lasikuitua, toiset vääntelevät katkenneita paskarautapultteja kaatosateessa iän vanhoihin paskarautoihin...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Moottorin apulaitteet.

Se mainittu kitinä moottorista ja hiljattain dramaattisemmin jäykistynyt ohjaus sai sitten kamelin selän katkeamaan ja johti hilujen hankintaan.

Elinluovuttajaksi ilmoittautui '95 vuoden G-Vani (6.5L turbo diesel). Vanilla oli ilmeisesti 340 000km jo taulussa, joten nähtäväksi jää, miten pitkään ainakaan nuo apulaitteet pelaavat. Valurautaiset bracketit kuitenkin pääroolissa tässä.

Osat saatiinkin sopivasti sitten allekirjoittaneelle asti kesälomien viimeisenä päivänä. (Kuinkas muutenkaan, eihän se nyt olisi käynyt, että silloin voi turailla, kun olisi siihen aikaakin... pieleen pitää kaiken aina mennä...)

Homma alkaa ennakoivasti apulaitteiden pintapuolisella putsaamisella, rautojen putsaamisella ja hionnalla ja maalaamisella. Koneistetut asennuspinnat hiotaan myös puhtaaksi ruosteesta.

laturin ja kiristimen rauta - 10163742 ja 1075

Kiristimen rungossa on tappi, joka kuvassa näkyvään reikään asennetaan, joten kiristimen asento tulee automaattisesti oikein.

yllättävän huonoksi oli maalipinta jo päässyt, vaikkei liikkuva osa ollutkaan.

Dampperista pinnat hiottu ja pintoihin mustaa vasaralakkaa. Koneistetut pinnat näyttävät asiallisilta.

12557345

SP 1232

Ja väriä pintaan. Valitsin vasaralakan, koska se on "direct to rust"-kamaa, joten ei heti pitäisi kuoria pois, vaikkei ihan kiiltäväksi olekaan hiottu.

Toisessa raudassa on sitten ohjaustehostimen pumppu, alipainepumppu (turbokoneen hukkaportin tmv säätöön) ja kuvasta jo poistettu ilmastoinnin kompura.

Vähemmän yllättäen kaikki oli siinä perinteisessä öljyn ja maantiepölyn yhdistelmä-mössössä...

Pultilla tulpatun letkun päässä pitäisi olla ohjaustehostimen pumpun säiliö/paisari. Sellaista ei kumminkaan tullut roinakuormassa, joten sellainen piti soveltaa. Hävettää ihan, että tuli VAG-konsernia pickupiin, mutta sellaista se joskus on. Jokin pieni 90s volkkarin paisari osoittautui soveltuvaksi, kuvaa ehkä myöhemmin.

Moottorinpesuaine yllättäen liutti vanhan maalin pois ohj-pumpusta, tätä en ollut ihan odottanut.

No, hinkkasin loputkin maalit tuosta kilkkeestä pois ja maalasin senkin mustalla vasaralakalla.

Kokonaisuus ennen purkua.

Tarina ei kerro, onko tuo kiristimen rauta kyläsepän tekemä vai GM-osa, mutta varaosakauppias ei ollut moista ikinä nähnyt.

Fan shroud (mikähän muovi olisi suomeksi ?) poistettu. Viskokytkimen toiminta oli helppo todeta tässä, hyvin piti visko kiinni, mutta antoi voimaa vastaan pyöriä, ei mennyt ainakaan ensimmäisen kierroksen vaihtokohteeksi.

Kaavio karkeasti nähtävissä, kun laturi purettu jo pois. Ilmeisesti vain Astrossa on käytetty tuollaista vesipumpun hihnapyörää (hihnan offsetti on eri vanin/pickupien apulaittein, tästä lisää myöhemmin) Kuvasta myös näkyy kampuran pään hihnapyörä, joka on pelkkä peltikäikäle, ei dampperia ollenkaan... Yksi yleisimpiä kampiakselin antautumisen syitä...

Lieköhän asennusta helpottamaan, mutten muuten kyllä keksi, miksi tuon ropellin lavat ovat noin epäsäännöllisesti...

Kapistuksia vain kertyy pitkin pihamaata, kun purku edistyy...

Magneettikulho on varsin näppärä laitos ruuvvien ja muttereiden yms pikkuryönän pitelyyn.

Vesipumpun päässä näkyvä laippa on muuten pienempi kuin Van/Pickupeissa yleensä, sillä uuden vesipumpun laippa ei sopinut tästä irroitettuun hihnapyörään...

Vesipumppu irroitettu taustapelteineen. Sisältä ainakin ihan asiallisen näköisessä kunnossa.

Ja hiluja vain kertyy.

Jakopää ja ylemmän rattaan vetämä syöttöpumpun akseli.

Takana näkyy ketjutkin vielä.

Pintojen puhdistus ja uuden vesipumpun asennus sinisen loctiten kanssa.

Dampperi asennettu paikalleen.

Laturin ja kiristimien rauta meni ihan bolt-on -nätisti paikalleen. (Tässä kohtaa kello oli yli puolenyön).

Kuvassa näkyy väärälle puolen jäänyt laturin virtajohto, joka piti ujuttaa koko nippuna toiselle puolen konetta.

Ohjeellinen asennus sille raudalle, jossa ohj-t-pumppu, alipainepumppu ja ilmastoinnin kompura. Tämä osoittautuu kuitenkin todella ahtaaksi asennettavaksi, sillä yläreunassa näkyvä termostaatin kotelo on tiellä ilmastoinnin kompuran asennuskorvan suhteen.

Kuvasta ei käy vahvasti ilmi, mutta reikien asennuspinnat ovat eri tasolla, joka korjataan edellisessä kuvassa näkyvillä pulteilla ja moottorin nostokorvalla (josta ei voi nostaa, koska se pitää rälläköidä pienemmäksi, että mahtuu termarikotelon alle.

Optimistinen alku, koko korvan melkein sai leikata pois...

Paikalleenmallailua, tässä kohtaa kävi ilmi, että vaikka pultinreiät istuvat, ei kompurasta voi vetää hihnaa, koska termarikotelo on hihnalinjankin tiellä...

Sama vähän eri kulmasta. Kuvassa näkyy kiristimessä neliskulmainen kolo, josta voi puolentuuman vääntiöllisellä räikällä vain kammeta, on tuo jenkki vaan aika näppärä.

Ahdas on asetelma...

Keksin kuitenkin vaihtoehtoisen reitin tuolle hihnalle, joten ei isompaa hätää.

Tuulilasinpesunestesäiliöstä vasemmalle näkyy tuo pyöreä UFO, se toimittaa nyt ohj-t-pumpun säiliön virkaa, sieltä on vain letku siihen päähän, jossa oli letkun päässä pultti...

Kuten nokkelimmat-pokkelimmat kuvasta jo hoksaavatkin ovat hihnapyörien korkeus ja vesimpumpun akselin laipan halkaisijat aivan eri keskenään... (Tästä ei myöhemmin ollutkaan haittaa, kun oikeat hilut löysivät oikeisiin paikkoihin.)

Tässä kohtaa näkyy, miten vesipumpun hihnapyörää vedetään ihan väärästä kohtaa. Oikeanpuolen apulaitteiden offsetti oli väärä, vaikka se oli mätsätty niillä pulteilla.

Noin parin millin verran menee yli, ei järin hyvä juttu, sillä reuna kalvaisi hihnan selästään auki.

Lopullisessa muodossaan oleva asennuskorva, ei sitä paljoa jäänyt, mutta korvia on yhteensä kolme, joten hätätapauksessakin tuo voisi mennä... (Nyt siihen ei kuitenkaan tullut mitään kiinni.) Kuvassa myös näkyy se volkkarin paisuntasäiliö, josta tehtiin ohjaustehostinnesteelle säiliö. Mikävain purkki ei tarkoitukseen sovellu, sillä nestemäärän pitää päästä liikkumaan edestakaisin, joten astian pitää kyetä huohottamaan.

Se koneennostokorva (ilman sitä korvaketta enää) joka korjasi offsetin sitten lopullisesti ja hihnalinja tuli kuntoon. Ei tarvinnutkaan shimmata miljoonalla prikalla.

Projektin tultua kansiin, palkitsin itseni peltiplakaatilla, joka merkkaa maastoparkkiruudun olevan omistettu Helvetinkoneelle.

Mutta Kitinä Loppui ja ohjaustehostimeen tuli voimaa, eli ainakin jonkunverran kannatti tämä....