Syyspuuhastelua

Terve taas pitkästä aikaa. Viime postauksen jälkeen on taas vähän näperrelty, mutta pääasiassa on mennyt ajelu aika kivuitta.

Yhteen rakoon kitinä karkasi käsistä ja meni ihan sietämättömäksi. (Melkein nimesin laitoksen jo vinkuleluksi.) Ja sellainen outo oire tuli, että esimerkiksi jarruja polkiessa mittaristossa näkyvä latausjännite loikkasi alaspäin. Muutenkin latauksen nousu startin jälkeen oli hidastunut ihan lyhyessä ajassa. Aiheesta oli aika vähän hyviä osumia Internetin ihmemaassa, mutta oireet osoittivat hieman laturin suuntaan, ja koska se oli vanha osa siitä apulaitekierroksesta, rohkaisin mieleni ja päätin vaihtaa sen. Koska laturinvaihto on kuvattu jo vanhastaan tässä blogissa täällä ja mitään uutta ei tullut asian tiimoilta vastaan (mitä nyt eripuolella konetta erimoisessa raudassa, mutta muuten sama), laitan vain kuvan korvaavasta tuotteesta.
(ostettu osana '95 G-van 6.5L TD laturi). Kappas, Made in Mehico.

Renkaidenvaihdon yhteydessä tuuttasin rasvaa myös niveliin ja kyllähän tuota jo hieman tuonne menikin. Vanhat viisaat tiesivät kertoa, että jos kapistuksessa ei ole rasvanippaa, ei sitä ole tehty kestämään, joten hyvähän sitä on vanhan nivelet rasvata.

Tämän nivelen alapuolella myös rasvattu nippa

Tässä kuvassa (yläpuolella) näkyy vasemmalla kallistuksenvakaajan yhdystanko. Ilmeisesti sen pusla on antautunut ampujan puolelta, seuraillaan tilannetta.

Aikaisemmin oli tosiaan leimasetä hyljännyt tuulilasin halkeaman vuoksi ja siksi piti uusi ikkuna saada Mörköön. Ja koska pajat hinnoittelevat tunnilta hommansa, piti tietenkin saituuttaan purkaa itse tuo lippa pois. Mukavasti oli joku edellinen Rane pistänyt huolella silikoonia alle, joten katostahan lähti maalia oikein lastuina irti. Parhaaseen mahdolliseen vuodenaikaan, kun vettä ja sohjoa tulee jatkuvasti taivaalta...

Itse lippa jotain lasikuitua

Naminami... perkele

Tässä on vielä hieman hiottavaa ja siivottavaa, ennenkuin viitsii laittaa lipan uudestaan kiinni.

Ja koska lumi tuli maahan, vein Helvetinkoneen pajalle ja vaihdettiin etukardaanin ristinivelet. Nämäkin oli joku Ranettanut miten sattuu ja nivelen lukot olivat kuulemma olleet varsin olemattomasti kiinni. Siksi väljäliike, joka edessä oli ollut niin paha, että oli hakannut takaakin nivelen huonoksi...  Noh, eipä silti, onneksi ei ollut älyttömän arvokas savotta. (eikä tarvinnut maata sohjossa ja saada noidannuolta tms selkään.

Notta semmoosta tälläkertaa, ensikerralla varmaan on luvassa jotain jos ei kaikkia seuraavista: kallistuksenvakaajan yhdystanko, matka/trippimittarin entraus(pysähtyi ryökäle 434009km kohdille) ja mitä muuta mahtaa leimasetä keksiä.