perjantai 14. elokuuta 2015

Hesus Pelastaa !

Morjensta taas...

Viimekerrasta onkin tovi, sillä mitään merkittävämpää ei ole tehty / sattunut sitten tällä välin...

Nyt kuitenkin tuli semmoinen sattumus, että kesken normaalin työmatkan aamutuimaan loppui kulku kuin veitsellä leikaten. Moottori sammahti kuin taikaiskusta ja jouduin tekemään pakkolaskun bussipysäkille. Kyllä olivat bussillakulkijat hyvillään, kun jollakulla sattuu jotain harmia jenkkirohjon kanssa... Yksi jos toinen ohiajanut myös lähinnä myhäili, ei ollut suurempaa halua olla avuksi kellään, ei se mitään.

Perinteitä kunnioittaen konepelti auki ja ihmettelemään. Mikään ei kuitenkaan ollut päällisin puolin rikkinäisen näköistä tai haissut kummalliselle tai mitään. Mysteerin äärellä oltiin.

Dieselin kanssa on tietenkin se yksinkertaistus verrattuna bensavehkeisiin, että sytytyspuolelta ei varmasti ole mitään särki, kun koko sytkäpuoli puuttuu. Ja kun lämpöisestä dieselmoottorista katkeaa meno, niin tarkoittaa se aika vahvasti silloin sitä, että polttoainepuolelta on joku nyt antautunut.

Koska konehuoneessa ei näkynyt mitään vuotoa tms. niin ryömin auton sivun alle ja katselin taskulampulla, että polttoainelinja oli ehjä ja kuiva tankilta suodattimelle asti. Starttaamaan, ei mitään.

Voisiko olla, että jostain olisi silti hörpännyt ilmaa ? No, vilkaisu polttoainesuodattimeen, ja sen pohjan ilmausruuviin. Ihan terveesti tuli naftaa kuplimatta ja vaahtoamatta. Starttaamaan, ei taaskaan mitään.

Sitten päävirtasulakkeen ja releiden tarkistelu ja koputtelu. Starttaamaan, ei vieläkään mitään.

Sitten jakajapumpun kannessa olevien solenoidien kontaktoreiden läpikäynti, josko virta-avaimelta ei tulisi virtaa. Valosarjasta kaapeli irti ja hyppylangalla kokeilemaan... parikin solenoidia naksahteli, joten ei mitään selvää vikaa. Starttia taas ja ei vieläkään mitään.

Tässä kohtaa tuli mieleeni, että taitaa olla pakko hyväksyä väliaikaisesti erätappio, sillä töihin pitää päästä jne. No, lähistöllä oli isompi parkkialue, joten kuutioin, että menkööt rohjake sinne lepäilemään, kunnes tulee kuntoon. Ongelmaksi muodostui nyt se, että Helvetinkone painaa likimain 2.5 tonnia. Millään pikkukirpulla se ei liiku yhtikäs mihinkään...

Jos sekalaisessa seurassa osallistuu ekstensiiviseen viskinjuontiin, niin on mahdollista, että törmää mieheen nimeltä Hesus. Tälläkertaa kävi flaksi, sillä Hesus oli kesälomilla ja jouti jeesailemaan, iso kiitos vielä !. Lyhyen puhelun jälkeen kurvasikin viitossarjalainen Baijerin ihme lähistölle ja viiksekkään veijarin kanssa koetettiin muutamaa juttua, kuten polttoaineensuodin irti ja ilmausruuvi auki ja sitten siirtopumpun pakkoajoa. Tämä oli mahdollista, sillä pumpun pakkoajo oli kytketty hehkun nappiin, koska pumpun pitää olla startatessa aktiivinen ja hieman käydä ennen starttia. Koska auto oli hieman pielavetisesti dieselöity, ei toki ollut mitään hyviä teknisiä kapistuksia jäljellä tähän, mutta toimii se käsikäytölläkin, kun osaa rituaalin. Pakkokäytöllä siirtopumppu kuitenkin ruikkasi naftaa komeasti ilmausruuvin läpi, joten sekin sekä toimi, että vahvisti käsityksen ilmattomuudesta. Ruuvi kiinni ja kokeilemaan starttia, Ei mitään vieläkään.

Tässä vaiheessa ei ollut lämpöisen koneen startin pyöritys antanut yskäystäkään, joten tilanne alkoi huolettamaan pikkuhiljaa. Kesken tasaisen suoran katkesi kuin veitsellä leikaten.

Hetken äimistelyn jälkeen todettiin, että turha tässä on nyt tähän hätään hieroa enempää, viedään parkkiin, käydään töissä ja minä jatkan ihmettelyä sitten iltasella. Helvetinkone BMW:n koukkuun kiinni ja koittamaan. Yllättävän nätisti jaksoi 3-litrainen diesel vetää aika painavaakin autoa. Mutta voi prkl miten raskasta on ohjata ilman tehostimia tuota isoa mörköä... jarrut myös liki yhtä tyhjän kanssa...

Helvetinkone saatiin kuitenkin ruutuun ja sitten sain vielä kyydit Hesukselta (töihin) ja ahkeraa googletusta seuraava työpäivän mittainen osuus. Sekä google, että tuttavat ja kolleegat kertoivat hyvin näkemyksiään ja suunnitelma oli selvä:

suuttimelta putki irti ja seuraavan perusteella jatketaan:
    1. Jos startatessa tulee hyvin naftaa, on pumppu luultavasti sökö (ei tuota riittävästi painetta, suuttimessa on vain mekaaninen kuorma mikä pitää voittaa paineella, noin 150bar muistaakseni.)
    2. jos naftaa ei tule, ei ruiskupumpulle asti tule naftaa.

Päästyäni takaisin parkkipaikalle, ryhdyin heti toimiin, Putken juntturi aukesi nätisti, mutta oli Todella tiukan kokoinen avaimeen, kenties tuumainen oikeasti ?

Starttasin ja ihan pari pisaraa tuli putkesta, mutta nämä olivat selvästi vain putkessa makoilleita löpön jämiä.

Tässäkohtaa hyvä kaveri tuli seuraksi jutustelemaan mukavia ja jeesailemaan (välillä kun on varsin paljon kätevämpää, jos on useita käsiä jne). Onneksi kaveri on konetekniikan asiantuntija ja homma notkistui merkittävästi.

Rakenteessa on löpöfiltterin (vaihdettu hiljattain) ja ruiskupumpun välissä nyt kohta josta ei mene tavara läpi, eli seuraavaksi ajattelin tarkistaa sittenkin ruiskupumpun kannen ja sen alta tappokytkimen (solenoidi joka avaa polttoainelinjan jakajapumpulle).

Tähän asti olin luullut koittaneeni tätä solenoidia auki hyppykaapelilla. Tästä voi jo päätellä, missä vika on, mutta ei pilata jännitystä ;-)

Jakajapumpun päällä on kansi kiinni kolmella ruuvilla (8mm päisellä pultilla, jossa myös ruuvimeisselille sopiva ura). Ennenkuin kannen viimeiseen ruuviin pääsee käsiksi, pitää kylmäkäynnin solenoidia siirtää. Solenoidi on pienessä rautalipareessa kiinni, ja tämä lipare taas on kahdella ruuvilla kiinni kaasuvaijerin raudassa.


Kanteen menee johtoa ja polttoaineen paluulinjan letku. Tuo pyöreä musta mötikkä on se kylmäkäynnin solenoidi, jota ohjataan jollain automatiikalla ja se vain työntää kaasukahvaa aukipäin. Niin simppeli ratkaisu, että se on kaunista.
 Tämä kylmäkäyntisolenoidi on tosiaan kahdella ruuvilla kiinni, ja sitä ei ole välttämätöntä irroittaa kokonaan, sen kuin ruuvaa toisen löysälle ja ottaa toisen ruuvin pois, niin se kääntyy siten, ettei se ole enää tiellä.


Kuvassa näkyykin kaksi solenoidia, vaikka oletin tuolla olevan vain yhden, noh oletus on kaikkien emämokien isoäiti, olisihan tuo pitänyt tietää... Kuvassa alempana se, joka avaa paluulinjan ja ylempänä tappoventtiilin solenoidi. Suunnilleen keskellä vasemmassa reunassa on tuo peltilipare (rosteria varmaan oikeasti) jolla solenoidi käyttää seuraavan kuvan mekanismia.

Eli jousikuormitteinen vivustohärveli, joka siirtää tuota kuvassa näkyvää pitkittäistä tappia edestakaisin.
 Hetken jumppa hyppylangoilla (varsinkin tässä on hyvä olla kaveri, kun toinen starttaa ja toinen pitää johtoja)  ja todettu, että sitten on vielä yksi kontaktori kannessa, josta saadaan käyteltyä tuota tappokytkintä. Siinä oli vain kärsineen näköinen abiko-liitin kiinni. Juttu alkaa valjeta, siinä on ollut kaapeli kiinni, mutta tärinästä ja vanhuudesta johtuen oli viimeinenkin karva mennyt poikki ja sehän sammuttaa koneen kuin olisi avaimesta kääntänyt kiinni koko vehkeen.

Harmillisesti tuo liitin on hieman normi-abikoa suurempi, joten hyppylanka piti sepittää siitä vanhasta liittimestä ja pätkästä kaapelia ja otin virrat tähän venttiiliin suoraan akulta. Starttaamaan ja Parin yskäisyn jälkeen räjähti helvetinkone tulille. Kylläpäs oli makoisa ääni pitkällisen turaamisen päätteeksi.

Sitten työkalut kasaan ja suunta Mörköperälle huoltotoimiin...
Alkuperäinen (pinkki) kaapeli, joka tuo sähköt virtalukolta solenoidille oli vetäytynyt tuonne tälläkertaa oranssilla merkittyyn muoviputkeen ja sen keksiminen sieltä hieman syvemmältä otti pienen hetken, mutta lopussa Alles Gut.

Lopuksi on hyvä muistaa kiinnittää myös kylmäkäyntisolenoidi, niin ei seuraava startti kylmillä ole niin raskasta käynniltään.

Semmoista tälläkertaa. Onneksi tuli kesällä vaihdettua akut, sillä tässä rääkissä nekin olisivat lauenneet.



Ei ole Bosch kovimpien akkuvalmistajien maineessa, mutta josko nuilla nyt taas muutaman vuoden menisi.

Notta semmoosta tälläkertaa..

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

MacPherson

On aivan kamalaa roskaa, kun puhutaan pyöräntuennasta. ( MacPherson niille, joille mokoma kamaluus ei ole tuttu.) Onneksi Helvetinkoneessa on "kaksoistoivomusluu" eli päällekkäiset kolmiotukivarret -tyyppinen ratkaisu ( double wishbone suspension uteliaille). Ripustusten tyyppi vaikuttaa monenlaisten toimenpiteiden vaivalloisuuteen ja monimutkaisuuteen. Eräässä aiemminkin mainitussa Fordissa saa purkaa koko ripustuksen ja puoliksi irroittaa jopa apurungon, että saa iskarin vaihdettua. Jälkimmäisenä esitellyssä tyypissä toimenpide on paljon yksinkertaisempaa. Tässä kursorinen läpikäynti kevään operaatioista.

Eli kevät ja renkaanvaihto saavuttivat Helvetinkoneen siinä missä muutkin kanssa-autoilijat. Renkaanvaihdossa ei merkittävää raportoitavaa. Erikoista on myös se, että kun viimeksi blogattu mekaaninen polttoainepumppu todettiin täysin soveltumattomaksi '88-> K2500 runkoon, vaihdatin pajalla sitten pumpuksi sähköisen, joka tarvitsee muutaman lisäkomponentin ja signaalituksia yms, niin tämän jälkeen ei ole suuremmin tarvinnut kuin ajaa.

Aiemmissa postauksissa luultavasti mainittu kolina etupäässä oli tosiaan viimeksi tunnistettu leimasedän toimesta ampujan puolen etuiskarin alapään kiinnitykseksi ja samalla julistettu vaihdettavaksi.


Ja eikun hommiin:

Hieman myöhässä havaitsin, että olisi pitänyt ottaa pari kuvaa myös jo ennen kuin aloin avaamaan tuota pulttia, näytti juuri sellaiselta, joka sanoo *naps*, mutta liekö amerikan rauta parempaa, kun pintaruosteen alta löytyikin paljon tervettä ja hyvää rautaa.

Alkaa varmaankin olemaan aika katsella muuta kuvailuvermettä dokumentointiin, kun puhelimen kamera on aivan peruna, mutta mennään nyt ainakin nämä vielä näin...

Varsin hyvin päästävissä ja tilaa ympärillä, kun renkaan ottaa pois.


 Tarpeen vaatiessa myös konehuoneen kautta pääsee käsiksi yläpään pulttiin. (Joskin pelkääjän puolella Eberi on aikalailla tiellä.)

Varsin maltillisella voimannäytöllä tämäkin aukeni.


Yläkautta ei kuitenkaan ole tarpeen asiaa lähestyä, vaan seuraavassa kuvassa näkyvä kumi/muovi-lirpake väistyy nätisti pois tieltä ja kiinnitykseen pääsee hyvin käsiksi. Siinä missä kuskin puolella oli hienosti muovinastat siedettävässä kunnossa, oli vänkärin puolella pantu muutamalla aika happamaksi menneellä itseporautuvalla peltiruuvilla kiinni.

Iskarinvarresta jo vanha keltainen pilkistää..
Olettekos koskaan kuulleet sellaisesta iskarivalmistajasta kuin Gabriel Ultra ? ...en minäkään... Näitä nyt oli kuitenkin hyllyssä, joten mennään tovi tämmöisillä. Katsotaan ensikerraksi sitten niitä Bilsteinejä tmv.

Kuinkahan lie tämmöset demppaavat.

Yllättävän paljon on osissa "Hecho en Mexico", lieköhän amuriikanmantereen "Kiina". Osanumero G63609

Rustataan tästäkin numerot ylös, eli 849093 ja Q14 268
Ja esimerkkiasennus näyttää nyt sitten tältä:

Ei mikään paha rasti.
 Mutterit olivat sen verran hapantuneen näköiset, että vaihdoin ne uusiin. Entiset vaikuttivat kokometallisilta lukkomuttereilta, joten pistin tilalle galvanoidut nyloc-mutterit. Kierteisiin sipaisin hieman myös kuparitahnaa, jottei avaaminen teetä edes pientä tuskaa jatkossa.

Yläpään kiinnitys
 Hanttarinpuolen alapää oli tosiaan kulunut iskarin puslasta soikeaksi. Ei paljoa, muttei väljää paljoa tarvitse ollakaan, että se kolisee. Tämä alapään pultti sen sijaan oli kulunut ihan huolella. Pykälä alkaa kierteiden loppumisen kohdilta ja jatkuu melkein pultin kantaan asti. Tämän puolen pultit korvasin uusilla galvanoiduilla.


Notta semmosia isompia tällä kertaa. Vaihdoin myös öljyt ja katsurin moittimat parkki/etuvilkku-valot asettelin kuntoon. Toki päästyäni varaosakaupalta kotiin huomasin myös kuskinpuoleisen jarruvalon ja vänkärinpuoleisen ajovalon olevan pimeänä... noh josko kohta hakisi lisää polttimoita.



perjantai 13. helmikuuta 2015

Naftaa suonissa osa 2

Morjensta taas...

Kuten otsikosta voi päätellä, ei suodattimen vaihto ongelmaa lopulta ratkaissut. Omaan pihaan jäin sitten yksi kerta jumiin...

No apuvirta-latauksella sain sen sitten lopulta liikkeelle, mutta jännäksi meni. Koska pienin riesa on seuraavaksi vaihtaa polttoainepumppu, niin ajattelin siitä lähteä ongelmaa purkamaan. Helvetinkoneen yleisestä linjasta poiketen, tarkistus johti siihen, että ihan normaali asianmukainen mekaaninen polttoainepumppu (laatikossa lukee Bomba de Gasolina).

Airtex 41618 - myyntiartikkeli 8338-0965

Käyttökampi jota kampiakselilta käytellään epäkeskolla/nokalla

Pumpun liitäntäpuoli

Liekö 2013 -valettu runko

Tähän oli syövytetty / lyöty samat numerot kuin pakkauksessa


Pahvitiiviste, joka pumpun mukana tuli

Periaatteessa (miksi aina periaatteessa, eikä myös käytännössä Helvetinkoneen kanssa ? jotain pahaa lienee Helvetinkoneen omistaja tehnyt edellisessä elämässään tms) pumpun asennus on  seuraavanlainen operaatio:

  1. Irroita polttoaineputket & letkut pumpusta
  2. Kierrä kaksi pulttia auki (ne jotka pumpun valetun jalan läpi menevät lohkoon)
  3. Irroita pumppu paikoiltaan
  4. Laita tiivisteeseen tiivistesilikoonia
  5. Laita uusi pumppu paikalleen
  6. Kytke irroitetut polttoaineputket & letkut
  7. Ilmaa linjat
  8. Valmis
Noh, käytännössä ihan näin vähällä ei päästä. Altapäin ei mahdu tekemään mitään koska moottoria kannattelevat runkopalkit ja alatukivarret ja muu ripustusten roina on melkoisesti tiellä. (No, sohjossa sai joka tapauksessa jonkin verran makoilla, mutta vähän eri syistä) Yläkautta kyseessä on tietenkin myös täysin mahdoton savotta purkamatta melkoisesti ensin...

Mutta koska se yläpuolen purkaminen oli viime kesältä ja syksyltä tuttua puuhaa (esimerkiksi se katkennut pultti, josta voit lukea täältä: pääsiäinen-syksyllä, niin siihen ei ollut suurta kynnystä ryhtyä.

Ensin toki irroitetaan se syylarin paikallaan pitävä ja ilmavirran ohjaava muovikaukalon yläpuolikas. Sitten moniurahihna pois paikaltaan ja laturi kiristimineen ja rautoineen pois.

Akut tietenkin irti ja laturista kaikki johdot ja laturiraudan kannattelema polttoaineen paluulinja irti.

Siellä se ollamöllöttää...

Vielä likempää.
Olipas yllättävän paskamainen irroittaa tuo painepuolen putki. 16mm on sikäli vaikea koko, että siihen sopivaa jarruputkinippatyökalua (tai kireästi pitävää kiintoavainta) on ilmeisesti mahdoton valmistaa sillä moista ei halunnut kukaan myydä. Tämä on kuitenkin valitettavan lähellä jenkeissä melkoisen suosittua 5/8"kokoa. Pahinta tässä oli se, että tuota nippaa ei saanut tärvellä, sillä se piti kiertää takaisin pumpun vaihdon jälkeen. (Olisihan sen muuten saanut auki väkivalloin.)  Lopulta parhaiten sai pitämään oikein kireälle kirityn jakarin ja sitä varovasti vasaroimalla tuo mokoma viimein suvaitsi aueta. Pumpun ja lohkon välissä oli myös tällainen peltilätkä. Näillä usein shimmataan pumpun korkeus sopivaksi lohkosta. Tämä myös estää sen varren putoamisen pois pumpun vaihdon yhteydessä, kun pumpun nostaa paikoiltaan pois.

Shimmilevy, kun lastalla raavittu kaikki röhnä pois, erikoisesti N stanssattu sisäpuolen pinnalle.


Pumpun kampea käyttävä puikko, aika kiiltävä oli.

 Ja ongelmia... (toisaalta ongelmien syy selvisi)  liekö väärät moottorinkannakkeet, kuluneet moottorinkannakkeet tms väsyminen, tai virheellinen säätö, sillä runkopalkki/kannake oli ilmeisesti sekä hinkannut että hakannut vanhasta pumpusta pohjan. Tuo reunan levyn tyssääntyminen noin paksuksi kielii pitkittyneestä hakkaamisesta. (Ei, sitä ei kuule ainakaan koneen käydessä tms, että olisiko ajaessa sitten tien epätasaisuuksissa hyppinyt sen verran...) Ilmavuoto ei myöskään ollut ilmeisesti jatkuvaa imupuolelle, joten olisiko jossain asennossa sitten runkopalkki painanut pienen reiän auki ja se aiheuttanut käyntihäröjä.

Aika kamala jälki kaikin puolin.
 Uuden pumpun paikalleen saaminen oli myös ongelmallista, sillä runkopalkki oli varsin paljon tiellä silloinkin. Väkivalloin sai kiinnityspultein vedettyä pumpun paikalleen (asennuksessa pitää myös samalla huolehtia, että pumpun kampi ja se puikko asettuu oikein, tähän on rautasahan terä kätevin kapistus, mitä itse keksin.)

Ilmaaminen oli aika savotta, mutta muutaman kerran akut kun lataa ja kierrättää starttia, niin lopulta Helvetinkone suvaitsi alkaa käymään nätisti.

Samalla viivalla Priuksien kanssa...
Kun lopulta lähti kone soimaan, niin Melkoisesti tuli mustaa läpi. liekö nestemäisenä pakoputkistoon työnnettu dieseli repinyt karboniittia pakoputkistosta...

Nyt viikonpäivät myöhemmin ei ole käyntihäröjä ilmaantunut, mutta samasta syystä kuin edellinenkin pumppu, tulee tämäkin kuolemaan ennenaikaisesti. Suunnitelmissa siirtyä sähköiseen polttoaineensiirtoon, mutta toivotaan nyt, että päästään edes kesän lämpöisemmille keleille tällä kertaa.

Semmoista taas harrasteltu Helvetinkoneen parissa.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Naftaa suonissa

Rakas päiväkirja... eiku, hemmetti, tää mikään päiväkirja ole...

Viimekerrasta onkin jo tovi, mutta lähinnä siksi, että Helvetinkone on nyt toiminut suuremmaksi osin, kuten pitää. Neliveto on vienyt nätisti ja sitä rataa...

Nyt kuitenkin männäviikolla kovemmilla pakkasilla kävi niin, että kone starttasi nätisti (kylmänä tai lämpöisenä) ja sillä jokusen kilometrin pääsikin (kunnes tultiin tenavan hoitopaikalle) ja kone kävi nätisti tyhjää hoitopaikan pihassa hetken aikaa. Sitten piti lähteä työmaalle ja pihasta pääsi pois ja kone hyytyi paikalleen.

Tämä toistui kahdesti, sillä tarkkuudella, että sammuminen sattui uudelleen 10m sisään samaan paikkaan. Lämmöt oli jo jossain 40-60C välillä, joten ounastelin suodatin- tai vesiongelmaa...

Normaali startti ei tehnyt mitään, mutta kaasu pohjassa suostui starttaamaan, kävi hetken huonosti tyhjää (ei olisi pysynyt käynnissä, jos ei olisi antanut kunnolla jenkaa), hetken vihaista kierrätystä ja sitten jaksoi käydä ja pääsi liikkeelle. Pikkupätkä ajelua ja kuin ei olisi ollut mitään murhetta.

Koska löpösuotimen ikä ei ollut tiedossa, ajattelin vaihtaa sen ensimmäiseksi.


Pikku haeskelun jälkeen tulipellistä löytyi tällainen kapistus:
(joo, unohdin ottaa siitä kuvan puuhastellessa... Kuva on lainattu ja sen oikeudet ovat sen omistajalla jne)
(Elikkä tuo musta pylpyrä tuossa ylhäällä on primer-pumppu, jolla voi työntää letkuun sitten tavaraa.)

Tyyppi: Delphi 296, CAV (suodinelementtejä löytyy mm. Motonetistä ja tällainen laite on varsin tavallinen traktoreissa ja veneissä jne.) Valmistaja Lucas

Näitä saa lasisella pohjakupillakin, pitää katsoa maksaako sellainen erikseen paljoa lisää...

Ja tosiaan, pohjalla jotain röhnää olikin.... Ei nyt paljoa toki, mutta tuskin tekee tuommoinen hyvää suuttimissa...



 Avatessa kun tulee roiskineeksi aika tavalla tuota naftaa ympäriinsä, sillä on hyvä pyyhkiä ja pestä kaikki liikenevät osat...
Tuo proppu on sen verran tiivis, että vaikka sen avasi suodattimen ollessa paikallaan, ei se laskenut yhtään naftaa läpi, kun ei mahtunut korvausilma läpi mistään.

Pesty pohjakuppi. 9001-124  L2

pumppulohko selkäpuolelta  9001 - 157

 Itse operaatio ei kummoinen ole. Kokoonpano pysyy nipussa yhdellä pitkällä ruuvilla, se voi olla ylhäältä alas (kierteet pohjakupissa) kuten Helvetinkoneessa, tai toisinpäin.

Alle kannattaa katsella jokin astia, jonne laskee polttoaineen, ja sitten vain kiertää sen pultin auki, allekirjoittaneen yksilössä se oli 11mm. Suodattimen mukana tulee kierros tiivisteitä ja O-renkaita, nämä luonnollisesti kaikki vaihtaa vastaaviin. Tässä yksilössä niitä oli 4
  1. Suodattimen yläpäähän (vastaava kolo löytyy lohkon yläreunasta, jonne tiiviste sopii.
  2. Suodattimen alapäähän (suodattimen alareunassa syvennys johon tiiviste istuu
  3. O-rengas suodattimen sisälle tulevaan kaulaan
  4. O-rengas kaiken nipussa pitävään pulttiin
Näistäkään hoksannut ottaa kuvaa kylmässä mutta ei ole kyse kovin vaikeasta asiasta...

Koko nippu sitten kiinni ja ilmaamaan ja starttaamaan.

Koska jakajapumpulta ei saa kätevästi letkua irti ilmaamista varten, ilman että irroittaa ilmanputsarin kotelon. Eikä tähänkään projektiin saanut kaveria, joten jakajapumpun ilmausruuvvia ei olisi päässyt kuitenkaan käyttelemään. Ilmasin tämän siten, että primerilta niin paljon painetta (se nappula menee kovaksi kuorman kasvaessa) kuin mahdollista ja sitten startataan vähän matkaa ja tätä toistamalla sain koneen käymään.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Toivottavasti helpottaa käyntihäröjä...

Kuten näkyy, koiraa ei kiinnosta polttoaineen suodatuksen problematiikka pätkääkään...

Semmosta tälläkertaa taas, palataan taas, kun on lisää ihmeteltävää.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ykkösellä läpi !

Terve taas.

Ja nyt on taas reipas vuosi aikaa aiheuttaa pahennusta ja polttaa naftaa !

Eli leimalla on käyty ja sieltä on päästy läpi. Ei toki huomautuksitta, mutta pidän voittona, että tuollaisella rohjakkeella ei tarvitse tälläkertaa lähteä toiselle näyttökierrokselle.

Huomautettavaa tuli paperille toisen etuiskarin alakiinnityksestä, josta tuo tähän mennessä kuulunut kolinakin johtui, ja väärän värisistä parkeista. Jännästi nuo parkit ovat olleet jo pitkään oranssit, niin pidän erikoisena, että juuri nyt se muodostaa ongelman, mutta muodosti se.  Eli ensikeväälle on tiedossa iskariremontti, sillä noita puslia ei kuulemma enää tahdo varaosana saada (ja ehkä nuo kymmenkunta vuotiaat iskarit jo joutavatkin vaihtoon.)

Notta semmosta tälläkertaa... Tuossa vielä katsastuksen numeraaliarvot:


tiistai 11. marraskuuta 2014

Syyspuuhastelua

Terve taas pitkästä aikaa. Viime postauksen jälkeen on taas vähän näperrelty, mutta pääasiassa on mennyt ajelu aika kivuitta.

Yhteen rakoon kitinä karkasi käsistä ja meni ihan sietämättömäksi. (Melkein nimesin laitoksen jo vinkuleluksi.) Ja sellainen outo oire tuli, että esimerkiksi jarruja polkiessa mittaristossa näkyvä latausjännite loikkasi alaspäin. Muutenkin latauksen nousu startin jälkeen oli hidastunut ihan lyhyessä ajassa. Aiheesta oli aika vähän hyviä osumia Internetin ihmemaassa, mutta oireet osoittivat hieman laturin suuntaan, ja koska se oli vanha osa siitä apulaitekierroksesta, rohkaisin mieleni ja päätin vaihtaa sen. Koska laturinvaihto on kuvattu jo vanhastaan tässä blogissa täällä ja mitään uutta ei tullut asian tiimoilta vastaan (mitä nyt eripuolella konetta erimoisessa raudassa, mutta muuten sama), laitan vain kuvan korvaavasta tuotteesta.
(ostettu osana '95 G-van 6.5L TD laturi). Kappas, Made in Mehico.


Renkaidenvaihdon yhteydessä tuuttasin rasvaa myös niveliin ja kyllähän tuota jo hieman tuonne menikin. Vanhat viisaat tiesivät kertoa, että jos kapistuksessa ei ole rasvanippaa, ei sitä ole tehty kestämään, joten hyvähän sitä on vanhan nivelet rasvata.

Tämän nivelen alapuolella myös rasvattu nippa

Tässä kuvassa (yläpuolella) näkyy vasemmalla kallistuksenvakaajan yhdystanko. Ilmeisesti sen pusla on antautunut ampujan puolelta, seuraillaan tilannetta.


Aikaisemmin oli tosiaan leimasetä hyljännyt tuulilasin halkeaman vuoksi ja siksi piti uusi ikkuna saada Mörköön. Ja koska pajat hinnoittelevat tunnilta hommansa, piti tietenkin saituuttaan purkaa itse tuo lippa pois. Mukavasti oli joku edellinen Rane pistänyt huolella silikoonia alle, joten katostahan lähti maalia oikein lastuina irti. Parhaaseen mahdolliseen vuodenaikaan, kun vettä ja sohjoa tulee jatkuvasti taivaalta...
Itse lippa jotain lasikuitua


Naminami... perkele


Tässä on vielä hieman hiottavaa ja siivottavaa, ennenkuin viitsii laittaa lipan uudestaan kiinni.

Ja koska lumi tuli maahan, vein Helvetinkoneen pajalle ja vaihdettiin etukardaanin ristinivelet. Nämäkin oli joku Ranettanut miten sattuu ja nivelen lukot olivat kuulemma olleet varsin olemattomasti kiinni. Siksi väljäliike, joka edessä oli ollut niin paha, että oli hakannut takaakin nivelen huonoksi...  Noh, eipä silti, onneksi ei ollut älyttömän arvokas savotta. (eikä tarvinnut maata sohjossa ja saada noidannuolta tms selkään.

Notta semmoosta tälläkertaa, ensikerralla varmaan on luvassa jotain jos ei kaikkia seuraavista: kallistuksenvakaajan yhdystanko, matka/trippimittarin entraus(pysähtyi ryökäle 434009km kohdille) ja mitä muuta mahtaa leimasetä keksiä.

torstai 28. elokuuta 2014

Pääsiäinen syksyllä


Morjens...

Kuolleista nousseen projektin kunniaksi pistänkin blogipostauksen, kun ei tarvinnutkaan tuikata Helvetinkonetta palamaan Käyttöauton pihaan...

Eli se reissu meni kokolailla näin:

Tavallinen keskiviikkoaamu, tenava hoitoon ja suunta kohti työmaata. Hoitopaikalta lähdettyäni, hetken päästä alkoi hihnan vinkuminen yhtäkkiä. "#¤%&/(€$@£$" näin kirjoitetussa muodossa, mieli mustana jatkoin hirveän kirskunan saattelemana töihin. Merkillepantava erikoisuus oli se, että jännitemittarin (juu, vanhoissa työkoneissa oli usein ihan mittari jännitteelle ja öljynpaineelle, eikä pelkkää diagnostiikkavaloa...) arvo pomppi normaalin 14V  ja 12V välillä. "Erikoista, antautuukohan sieltä juuri vaihdettu laturi" mietiskelin, sillä olihan kyseessä käytetty purkuosa jne...

Loppumatkasta havaitsin jarruttelun vaikuttavan jännitteen putoamiseen, joten ongelma vaikutti erikoiselta. Luontoäiti oli kuitenkin varannut mukavasti kaatosateen aamupäivällekin, joten työmaan parkkiruudussa tuli käytettyä tyhjää ja ihmeteltyä konetta, mutta kaikki pyöri hyvin ja toimi nätisti, joten lampsin hämmentyneenä hiilikaivokselle.

Päivän mittaan googlettelu ei lopulta kuitenkaan tuottanut mitään merkittävää tulosta, joten marssin autolle ja ajoin työmaan viereiselle punttisalille. Vieläkään ei oikein mitään definitiivistä virhekäyttäytymistä. Treenin jälkeen kotiinlähdön aika koitti ja kärry starttasi ihan siivosti, mutta rattipa ei kääntynyt ja jarruista ei meinannut löytyä yhtään voimaa! Pari harkittua kirosanaa ja vaihde P:lle, pelti auki ja ihmettelemään. Ja ihmeekseni havaitsin, että kone pyöri ja hyrskytti nätisti, hihna ei liikkunut mihinkään. "No mitäs helvettiä ?" mutisin puoliääneen ja vastustelin ajatusta, että hihna olisi venähtänyt. Eikä se ollutkaan, sillä sammutettuani koneen, havaitsin, että laturin asennusrauta antaa laitteen liikkua. Pieni edestakainen heiluttelu vahvisti sitten murheelliset uutiset. Toinen asennuspultti oli katkennut. Kanteen.

Tässä kohtaa luettelin mielessäni ja puoliksi ääneenkin kaikki tietämäni kirosanat, loukkauset ja solvaukset. "Johan sillä viikon pääsikin" jne sadattelun saattelemana. "Tähänkään tätä ei voi kyllä jättää..." ajattelin ja päätin ainakin koittaa saada katkenneen pultin ulos. Työkaveri ystävällisesti heitti allekirjoittaneen kotiin, ja sieltä nappasin mamman mondeon perään kaikki nopeasti käteen sattuvat työkalut, ja läksin kiireenvilkkaa ajamaan IKH:lle ja hakemaan vastakierretappeja. Nyt kello oli noin 17:40 ja IKH menee kiinni kuudelta, tämän lisäksi olisi hyvä poiketa Southwestillä ja hakea hieman nykyistä pidempi moniurahihna, sillä edellinen oli jonkunverran alimittainen. Täydessä vitutuksessa on kuitenkin näköjään mahdollista taittaa kahdessa kaupassa asiointi ja 10min ajelu noin 20 minuutissa, sillä kummassakin putkassa tuli asioitua onnistuneesti. Listalta valikoitui puolituumaa pidempi moniurahihna, joka osoittautui optimaalisen mittaiseksi. (Muut koot olisivat menneet tilauskamaksi, joten tässä kohtaa kävi ihan hyvä tuuri.) IKH:sta mukaan tarttui myös muutama hieman parempi poranterä ja kierretappien kahva. "Made in Austria" oli heti lupaavampi sarja kuin se Kiinan poikien puolet maksava sarja.

Saavuttuani Helvetinkoneen luo ja avattuani mondeon perän ja helvetinkoneen nokkapellin, luontoäiti ystävällisesti avasi kaikki hanat ja latasi kaatosateen niskaan. Mieltäylentävä kokemus ropailla aikaa ja luontoa vastaan muutenkin jo lähtökohtaisesti tunteita(suht. negatiivisia) herättävän ongelman kanssa. Muutaman kerran kun on oikein jumissaolevan tai jo katkenneen pultin kanssa saanut pitkään turata, niin tämä ei luvannut lähtökohdaksi kovin hyvää. Noh hommiin.


  • Akkujen johdot irti, 
  • Laturista johdot irti,
  • Laturin raudasta runkoon vievä maajohto ja akun miinusjohto irti
  • Flektin suojamuovista kaikkien sähköjohtojen nippusiteet irti
  • Flektin suojamuovin yläpuolisko irti ja sivuun.
  • Laturin kiinnitysraudan ehjä pultti auki ja nippu sivuun / sateensuojaan

Näyttää houkuttelevalta ruuvvata pois, eikö ?
Noh, Poranterää kiinni ja sopivaa reikää pultin nysään tekemään...
  • Poraa reikä pulttiin
  • Kierrä vastakierretappi reikään ja toivo, ettei se katkea ja liike löytyy...


Lähti onneksi suosiolla tulemaan.


Tälläkertaa oli tämän asian suhteen hieman tuuria, sillä hiljan aukiolleisiin kierteisiin ei ollut vielä kerinnyt muodostua punaista loctitea (kansankielisesti ruostetta) ja aika siivo määrä voimaa riitti, ei mennyt väkivallan puolelle edes.
  • Kierrä nysä pois reiästään.
  • Kasaa koko nippu ehjän pultin kanssa.
Koko projekti myös pimenevää iltaa vasten kaatosateessa ja tosiaan Käyttöauton parkkipaikalla, eli huomattavasti tympeämpi paikka askaroida ja harrastaa, kuin vaikka kotosalla. (Toki, kertaallen hajosi auto Punkaharjulle ja perheen voimin sai tulla sitten reissun viimeiset 400km useammalla eri junalla jne, että tämä nyt oli parinkymmenen minuutin päässä vain...)
Tarina ei kerro, että mikä oli tuon pultin saanut antautumaan, mutta ankeita hommia joka tapauksessa valetusta kappaleesta on pulttia poistaa....


Puolentuumaa pidempi hihna myydään tällaisin pahvein ja tuotekoodein:
Tulkintaohje noille numeroille: 102,5" ja 6 uraa, hyvä tietää jos pitää joskus ostaa korvaava muualta kuin asiantuntijalta. Southwestin ukko arvasi kyllä hyvän mitan hihnalle, virtuaalinen olalletaputus hänelle.

Harrastamista on monenlaista... Toiset ne harrastavat uudehkoja autoja ja asentelevat ledivalonauhoja ja hiilikuituteippejä ja laittelevat lasikuitua, toiset vääntelevät katkenneita paskarautapultteja kaatosateessa iän vanhoihin paskarautoihin...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...