Viimekerrasta onkin tovi, sillä mitään merkittävämpää ei ole tehty / sattunut sitten tällä välin...
Nyt kuitenkin tuli semmoinen sattumus, että kesken normaalin työmatkan aamutuimaan loppui kulku kuin veitsellä leikaten. Moottori sammahti kuin taikaiskusta ja jouduin tekemään pakkolaskun bussipysäkille. Kyllä olivat bussillakulkijat hyvillään, kun jollakulla sattuu jotain harmia jenkkirohjon kanssa... Yksi jos toinen ohiajanut myös lähinnä myhäili, ei ollut suurempaa halua olla avuksi kellään, ei se mitään.
Perinteitä kunnioittaen konepelti auki ja ihmettelemään. Mikään ei kuitenkaan ollut päällisin puolin rikkinäisen näköistä tai haissut kummalliselle tai mitään. Mysteerin äärellä oltiin.
Dieselin kanssa on tietenkin se yksinkertaistus verrattuna bensavehkeisiin, että sytytyspuolelta ei varmasti ole mitään särki, kun koko sytkäpuoli puuttuu. Ja kun lämpöisestä dieselmoottorista katkeaa meno, niin tarkoittaa se aika vahvasti silloin sitä, että polttoainepuolelta on joku nyt antautunut.
Koska konehuoneessa ei näkynyt mitään vuotoa tms. niin ryömin auton sivun alle ja katselin taskulampulla, että polttoainelinja oli ehjä ja kuiva tankilta suodattimelle asti. Starttaamaan, ei mitään.
Voisiko olla, että jostain olisi silti hörpännyt ilmaa ? No, vilkaisu polttoainesuodattimeen, ja sen pohjan ilmausruuviin. Ihan terveesti tuli naftaa kuplimatta ja vaahtoamatta. Starttaamaan, ei taaskaan mitään.
Sitten päävirtasulakkeen ja releiden tarkistelu ja koputtelu. Starttaamaan, ei vieläkään mitään.
Sitten jakajapumpun kannessa olevien solenoidien kontaktoreiden läpikäynti, josko virta-avaimelta ei tulisi virtaa. Valosarjasta kaapeli irti ja hyppylangalla kokeilemaan... parikin solenoidia naksahteli, joten ei mitään selvää vikaa. Starttia taas ja ei vieläkään mitään.
Tässä kohtaa tuli mieleeni, että taitaa olla pakko hyväksyä väliaikaisesti erätappio, sillä töihin pitää päästä jne. No, lähistöllä oli isompi parkkialue, joten kuutioin, että menkööt rohjake sinne lepäilemään, kunnes tulee kuntoon. Ongelmaksi muodostui nyt se, että Helvetinkone painaa likimain 2.5 tonnia. Millään pikkukirpulla se ei liiku yhtikäs mihinkään...
Jos sekalaisessa seurassa osallistuu ekstensiiviseen viskinjuontiin, niin on mahdollista, että törmää mieheen nimeltä Hesus. Tälläkertaa kävi flaksi, sillä Hesus oli kesälomilla ja jouti jeesailemaan, iso kiitos vielä !. Lyhyen puhelun jälkeen kurvasikin viitossarjalainen Baijerin ihme lähistölle ja viiksekkään veijarin kanssa koetettiin muutamaa juttua, kuten polttoaineensuodin irti ja ilmausruuvi auki ja sitten siirtopumpun pakkoajoa. Tämä oli mahdollista, sillä pumpun pakkoajo oli kytketty hehkun nappiin, koska pumpun pitää olla startatessa aktiivinen ja hieman käydä ennen starttia. Koska auto oli hieman pielavetisesti dieselöity, ei toki ollut mitään hyviä teknisiä kapistuksia jäljellä tähän, mutta toimii se käsikäytölläkin, kun osaa rituaalin. Pakkokäytöllä siirtopumppu kuitenkin ruikkasi naftaa komeasti ilmausruuvin läpi, joten sekin sekä toimi, että vahvisti käsityksen ilmattomuudesta. Ruuvi kiinni ja kokeilemaan starttia, Ei mitään vieläkään.
Tässä vaiheessa ei ollut lämpöisen koneen startin pyöritys antanut yskäystäkään, joten tilanne alkoi huolettamaan pikkuhiljaa. Kesken tasaisen suoran katkesi kuin veitsellä leikaten.
Hetken äimistelyn jälkeen todettiin, että turha tässä on nyt tähän hätään hieroa enempää, viedään parkkiin, käydään töissä ja minä jatkan ihmettelyä sitten iltasella. Helvetinkone BMW:n koukkuun kiinni ja koittamaan. Yllättävän nätisti jaksoi 3-litrainen diesel vetää aika painavaakin autoa. Mutta voi prkl miten raskasta on ohjata ilman tehostimia tuota isoa mörköä... jarrut myös liki yhtä tyhjän kanssa...
Helvetinkone saatiin kuitenkin ruutuun ja sitten sain vielä kyydit Hesukselta (töihin) ja ahkeraa googletusta seuraava työpäivän mittainen osuus. Sekä google, että tuttavat ja kolleegat kertoivat hyvin näkemyksiään ja suunnitelma oli selvä:
suuttimelta putki irti ja seuraavan perusteella jatketaan:
- Jos startatessa tulee hyvin naftaa, on pumppu luultavasti sökö (ei tuota riittävästi painetta, suuttimessa on vain mekaaninen kuorma mikä pitää voittaa paineella, noin 150bar muistaakseni.)
- jos naftaa ei tule, ei ruiskupumpulle asti tule naftaa.
Päästyäni takaisin parkkipaikalle, ryhdyin heti toimiin, Putken juntturi aukesi nätisti, mutta oli Todella tiukan kokoinen avaimeen, kenties tuumainen oikeasti ?
Starttasin ja ihan pari pisaraa tuli putkesta, mutta nämä olivat selvästi vain putkessa makoilleita löpön jämiä.
Tässäkohtaa hyvä kaveri tuli seuraksi jutustelemaan mukavia ja jeesailemaan (välillä kun on varsin paljon kätevämpää, jos on useita käsiä jne). Onneksi kaveri on konetekniikan asiantuntija ja homma notkistui merkittävästi.
Rakenteessa on löpöfiltterin (vaihdettu hiljattain) ja ruiskupumpun välissä nyt kohta josta ei mene tavara läpi, eli seuraavaksi ajattelin tarkistaa sittenkin ruiskupumpun kannen ja sen alta tappokytkimen (solenoidi joka avaa polttoainelinjan jakajapumpulle).
Tähän asti olin luullut koittaneeni tätä solenoidia auki hyppykaapelilla. Tästä voi jo päätellä, missä vika on, mutta ei pilata jännitystä ;-)
Jakajapumpun päällä on kansi kiinni kolmella ruuvilla (8mm päisellä pultilla, jossa myös ruuvimeisselille sopiva ura). Ennenkuin kannen viimeiseen ruuviin pääsee käsiksi, pitää kylmäkäynnin solenoidia siirtää. Solenoidi on pienessä rautalipareessa kiinni, ja tämä lipare taas on kahdella ruuvilla kiinni kaasuvaijerin raudassa.
 |
| Kanteen menee johtoa ja polttoaineen paluulinjan letku. Tuo pyöreä musta mötikkä on se kylmäkäynnin solenoidi, jota ohjataan jollain automatiikalla ja se vain työntää kaasukahvaa aukipäin. Niin simppeli ratkaisu, että se on kaunista. |
 |
| Kuvassa näkyykin kaksi solenoidia, vaikka oletin tuolla olevan vain yhden, noh oletus on kaikkien emämokien isoäiti, olisihan tuo pitänyt tietää... Kuvassa alempana se, joka avaa paluulinjan ja ylempänä tappoventtiilin solenoidi. Suunnilleen keskellä vasemmassa reunassa on tuo peltilipare (rosteria varmaan oikeasti) jolla solenoidi käyttää seuraavan kuvan mekanismia. |
 |
| Eli jousikuormitteinen vivustohärveli, joka siirtää tuota kuvassa näkyvää pitkittäistä tappia edestakaisin. |
Harmillisesti tuo liitin on hieman normi-abikoa suurempi, joten hyppylanka piti sepittää siitä vanhasta liittimestä ja pätkästä kaapelia ja otin virrat tähän venttiiliin suoraan akulta. Starttaamaan ja Parin yskäisyn jälkeen räjähti helvetinkone tulille. Kylläpäs oli makoisa ääni pitkällisen turaamisen päätteeksi.
Sitten työkalut kasaan ja suunta Mörköperälle huoltotoimiin...
 |
| Alkuperäinen (pinkki) kaapeli, joka tuo sähköt virtalukolta solenoidille oli vetäytynyt tuonne tälläkertaa oranssilla merkittyyn muoviputkeen ja sen keksiminen sieltä hieman syvemmältä otti pienen hetken, mutta lopussa Alles Gut. |
 |
| Lopuksi on hyvä muistaa kiinnittää myös kylmäkäyntisolenoidi, niin ei seuraava startti kylmillä ole niin raskasta käynniltään. |
Semmoista tälläkertaa. Onneksi tuli kesällä vaihdettua akut, sillä tässä rääkissä nekin olisivat lauenneet.
Ei ole Bosch kovimpien akkuvalmistajien maineessa, mutta josko nuilla nyt taas muutaman vuoden menisi.
Notta semmoosta tälläkertaa..
