Putkihommia ja muita kevään rientoja

Terve taas....  Koska edellisestä kerrasta on jo tovi, ja sen jälkeen on tehty kaikenmoista, niin laitetaas oikein kevätspesiaali, erikois-megajulkaisu tälläkertaa.

Kesäkumit

Hommahan alkaa tavalliseen tapaansa keväisellä renkaanvaihdolla ja siinä ohessa ei suurempia kummastuksia tullut. Mitä nyt kävi ilmi, että keskikupin ja pultin väliin ei oikeastaan suosiolla mahdu mikään hylsy... peruskauraa...

Toki on tarpeen, että vastaostetut uudenkarheat kromiset keskikupit raapii ihan pilalle jo ensiasennuksessa. Noh, elämä on jne...

Tässä ohessa tuli puhallettua painepesurilla myös eturipustukset ja muut siistiksi, niin voi sitten hyvillä mielin tutustua rasvanippojen takana oleviin systeemeihin.

Yleisilmeeltään kyllä äijjäkkäämpi heti näillä suvikumeilla, kuin talvirengastuksessa.

Aiemmin myös hampaiden kiristelyä aiheuttanut takarumpujen irtiveto tapahtuu mukavasti käsivoimin, ilman suurempaa irvistelyä.

Vielä on liinoissa pintaa, eli kiinni vaan tämäkin toistaiseksi.

Samaan rytinään tuli huomattua, että tuollainen peltivanteen pesu on tuntuvasti nopeampi operaatio, kuin vaikka 10-puolaisen köykämiinivanteen, mihin oli "järkevinä" päivinään saanut totutella...

Kolmioreikämangelssit on kyl makeimmasta päästä vanteita...

Tankkipanta

Empä ollu pannu merkille, mutta perkeles, oli tankin toinen kannakepanta sitten antautunut, joten kärry piti komentaa liikekieltoon

Itseasiassa, panta oli ehjä, mutta tuo hakanen siinä päässä oli hapantunut valmiiksi.

 Ennen projektia on tankki hyvä tukea kunnolla, sillä toinen panta joutuu kokolailla kaksinkertaiselle kuormitukselle. Tunkilla vain nostaa sen verran, että alle saa jotain sopivaa kannattelemaan. (Tietty siten, ettei millään terävällä päällä puhkaise tankkia.)

 Irti repsahtanut panta oli hinkannut selvät jäljet myös kardaaniin:
(Ei toki merkittävää vahinkoa.)

Kun wanha panta oli saatu pois (toisesta päästään pitkällä pultilla ja toisesta tuolla hakasella kiinni), päästiin vertailemaan wanhaa ja uutta päätä...

Juu, vähän näyttäis rautaa puuttuvan...

Tässä muutama kuva korvaavista pannoista:

 

Vanhasta tankkipannasta sai kuitenkin muodon ja mitat, joten uusi korvaaja kannattaa karkeasti taivutella muotoonsa valmiiksi, kun ei notkeinta materiaalia ole tämä about millinen rosteri.

Kuvasta näkyy myös eri päiden muoto. Etu- ja takapanta ovat myös jonkin verran eri-mittaiset, joten kannattaa tarkistaa, kumman asentaa kumpaankin paikkaan.

Lopunviimein prosessi menee kutakuinkin siten, että tuo pää mennee poikittain sisään ja sitten se käännetään 90-astetta ja ne väkäset lukitsevat pannan paikalleen. Kokolailla hankalaa käytännössä tilanahtauden vuoksi, jos tankki on paikallaan. Etupään pantaa kannattaa höllätä niin paljon kuin mahdollista, että tankin saa heilumaan sen varassa. Myös tankkia toisesta päästä kannatteleva asetelma kannattaa olla sellainen, että tankkia voi vähän heilutella.

Menipä silti paikalleen.

Sitten toiselta puolen pultti kiinni ja menoksi.

 Putkihommia

Velipojalle tuli toimitettua Helvetinkoneella puutarhakalusteita taannoin ja tällä reissulla menivät jarrut huonoksi, joten inspeksuunin kautta ongelmaa purkamaan. Ensimmäinen diagnoosi oli, että pääsylinterin tiivisteet/stefa varmaankin antautuneet.

Lähtötilanne

 Jenkkien pickupien kanssa kun on tuo hydraulinen tehostus, on käytännössä muutamaa eri kokoa tuota pääsylinteriä. Vaikka Helvetinkoneessa on 6.2L kone, niin kävipä niin, että oli sitten dieselöinnin yhteydessä laitettu se 5.7dx -koneen hydroboosteri ja siihen käyvä pääsylinteri. Tällaisessa asetelmassa pääsylinterin kaula on 37,5mm halkaisijalla. 6.2L koneen hydroboosteri on isommalla halkaisijalla, eikä siten sovi tässä tapauksessa koneeseen. (Tämä saatiin kätevästi todennettua hakemalla kaupasta ensin "oikea" osa ja sitten takaisin ja sopivan kanssa uusiksi.) Onneksi tässä kohtaa ei tiedetty, että ilmeisesti tämä jumppa tehtiin turhaan, noh rapatessa roiskuu...

Kuvassa näkyy pääsylinterin kaula. Tästä on hyvä olla halkaisija, kun käy varaosakaupalla.

 Uusi (ja sopiva) pääsylinteri menee heittämällä paikalleen. Tunnistettavaa on valurautainen säiliö. Isommissa ja modernimmissa ratkaisuissa on muovinen, hieman läpikuultava säiliö.

Uusi pääsylinteri.

 Koska uudessa pääsylinterissä on ulostulot hieman eri paikoissa, kuin vanhassa, ei kokohomma mennytkään ihan "bolt-on" -meiningillä. Pikkupätkä Putkea uusiksi paineenjako-palasta pääsylinteriin uusiksi tässä vaiheessa. Ostin koko kiepin tuota putkea ja muutaman extra-nipankin. (Ovat ilmeisesti koon mukaan värikoodattuja.) Kehui varaosakauppias myös, että jos tulee tarve joskus, niin tuo kieppi jarruputkea on samaa tavaraa kuin jarruputki taaksepäin.

Kiemuran tarve hieman kyseenalainen, sillä eiväthän nämä komponentit normaalitilanteessa pääse liikkumaan erikseen toisistaan.

Tässä kohtaa kun uusi sylinteri on asennettu ja linja on "ehjä" voi alkaa ilmaamaan jarruja. Ensimmäinen takakulma kun oli saatu ilmattua ja vähän matkaa toista, saatiinkin paineen kasvaessa vika esiin, ja polttoainetankin kohdilta oli runkopalkin sisältä antautunut jarruputki. Jarruneste suihkusi paineella ilmeisesti pitkittäin haljenneesta putkesta.

Tässä kohtaa diagnoosi oli selvä ja alkoi varaosien ja työkalujen kerääminen ja haaliminen. Z71-miehellä oli se Teemabiilin parempi putkenpää-työkalusarja (punainen salkku) jollaista voin tämän projektin jäljiltä lämpimästi suositella sen ~30e maksavan halppissatsin sijaan. (Myös IKH myy tätä halvempaa sarjaa, en suosittele säästämään tässä kohtaa.)

Prosessi takajarruputken vaihdolle menee karkeasti näin:

Irroita vanha putki kummastakin päästä ja kiinnikkeistään ja ota se pois. (saa tulla osissa)
laita uusi putki karkeasti oikeata reittiä pitkin, taivuttele muotoonsa, tee päät ja kiinnitä putki.
(Vaikka tämä kuulostaa simppeliltä, niin huolellisesti tehden, tähän meni koko päivä.)

Alkupää jarruputkesta on ABS-yksikön pohjassa, josta se pitää saada irti.

Loppupää on hieman ennen perämurikan päällä olevaa jakopalikkaa, jonne putken päästä vie letku.

 ABS-yksikön päästä ei tahtonut suosiolla irrota pelkkä putki & nippa, vaan irti tuli tuollainen kokonaisuus. Jarrunipat ovat pehmeämpää metallia hyvin usein, joten nuo nipan kulmat tahtovat muljaantua aina huonoksi.

Katkaistu putki ja tuosta isommasta palasta irtiväännetty sovite tässä.

Siirreltävään viilapenkkiin kätevästi kiinni tuo sovite O-renkaineen ja sitten alikokoisella avaimella ja väkivallalla nippa ja putkenpätkä irti.

Tässä kohtaa huomasin, että vaikka jarruosat ovat jenkkiin tuumakokoisia pääsääntöisesti, on se seuraava millikokoinen avain itseasiassa juuri hieman liian pieni. Nylppääntyneeseen pultinpäähän voi tosin usein vasaroida hieman alikokoisen avaimen kiinni, ja se on paljon tiukempi vääntää, kuin "oikean"-kokoinen avain. Tästä tiedosta on parissa muussakin paikkaa ollut hyötyä jo.

Uuden nipan vääntiö on paljon pienempi, mutta kierteet ja putken halkaisija (1/4 ") on oikea, joten homma bueno.

Jarruputkihommissa on hyvä suojailla paikkoja aina mahdollisilta roiskeilta, sillä jarruneste on vahvasti korrosoivaa.

 Kun molemmat päät on saatu irti, voi putken ottaa irti, tai jos kokonaan ei ole kätevää (kuten vaikka silloin, jos tankki on paikallaan), voi osan putkea jättää makoilemaan paikoilleen.

Tällaisia jatkopaloja myydään Mutanetissä "Ei tieliikennekäyttöön" -lapulla varustettuna. Jännä ettei ole katsuri aiemmin kiinnostunut, kun selkeästi tuokin on tuolla vuosia ollut.

Alkuperäinen kiemura.

 Kun vanhan putken on saanut pois kokonaan (tai haluamansa verran) alkaa uuden asennus. Uutta putkea karkeasti koko pituudelle, ja jos omaa pienet putkileikkurit, voi kumpaankin päähän jättää vähän "varmuuden vuoksi" poistettavaa. Akku kannattaa peitellä jollain eristävällä, sillä teräksinen jarruputki on aika "jäykkä" sulake.

Pään kiemuroiden veto. Kannattaa kiinnittää huomiota, ettei väännä putkea kuitenkaan litteäksi.

Taas kiiltelee kaikenmoista uutta konehuoneessa.

 Putkihommien jälkeen jarrut pitää tietenkin ilmata. Aika synkkä homma kun ilmausruuvi on ruostunut tukkoon. Ruostepaska on kuitenkin onneksi pehmeätä tavaraa ja viilalla ja poralla sai tämänkin ehjättyä aika hyväksi. Ensikierrokselle ostan nuokin uutta, ettei tarvitse vanhaa paskaa kiertää takaisin.

Tuo tumma täplä tuossa ilmausruuvin päässä tosiaan on se "kanava" jota pitkin pitäisi jarrunesteen päästä kulkemaan...

Eihän noista kiemuroista hirmu nätit tullu, mutta oli vähän jähmeätä tuo teräsputki.

Runkopalkissakin kiiltelee taas kaikenmoista blingiä kun jarruputken kiinnikkeet saatiin paikalleen.

Sinälläänhän nämä hommat ovat terapiaa, mutta kyllä se ehtoolla janotti hieman, kun kellon ympäri oli putkihommissa.