Lukkosepän hommia

Helvetinkoneessa oli jo ilmeisesti ostohetkellä sellainen pikku "ominaisuus", ettei pelkääjän puoleisen oven lukko toiminut avaimella. Useampaa avainta ja tiirikkaa tuli koitettua, eikä mokoma suostunut yhteistyöhön.

Jossain kohtaa sitten sisuunnuin tähän ja päätin pistää lukkopesät uusiksi, kun paikallisesta varaosaliikkeestä moiset sai hyllystä.

Homma on perinteisesti aika hankala lähinnä asennusahtauden tähden. Joten asiaan kannattaa perehtyä mahdollisimman hyvin etukäteen. Yksi kohtalaisen hyvä tuubivideo löytyy täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=X1lBgDSP9e0

Sälli höpöttää paljon, mutta esimerkiksi näkee mistä kohden mikäkin kytketään ja miten päin jne.

Homma kokolailla näin:

Nappuloiden ja ovenkahvan kehys irti. (tässä yksilössä sen oli joku ryökäle liimannut kiinni...)
Kehys on sellaisilla litteillä kynsillä vain noissa raoissa kiinni. Tulee meisselillä avittamalla ja vetämällä.
Nappulat ovat siinä kehyksessä hyvin kiinni, mutta tuon valkoisen mötkylän saa irti tuosta kytkimestä, joten kehyksen saa nappuloineen irti noista töpseleistä.

Ovipaffi irti

Jaa, ovipaffi on tehty Känädässä

 Ovenkahva irti videolla olevien ohjeiden mukaan.
 Tässä yksilössä ei ollut tuo lukkopesän päässä oleva lipare kiinni missään, joten pienet 10mm pultit irrotettuina, tuli tuo kahva hieman kallistamalla ja nostamalla suoraan ulos.

Ammottava reikä ovessa. Edellisen omistajan jäljiltä oli jotain kärsimysjälkiä kahvan reiässä vasemmassa yläreunassa. Ei lupaa hyvää.

Seuraavaksi vanhan lukkopesän irroitus ovenkahvasta. (Tässäkohtaa ei yleensä vielä tiedä, että sen työn tekee turhaan.)  Lukkopesässä on sellainen sisään painettava kieleke, joka on tuossa puolikuun muotoisessa reiässä. Oli huomattavan jumissa. WD40 ja sopivalla palikalla ja siirtoleukapihdeillä saa kyllä hyvin puristettua.

Kun asentaa uutta, kannattaa tuo pinta putsata ja tuon reiän yli vetää vaikka maalarin teippi tms. "Eihän näitä koskaan uudestaan tarvitse purkaa ja asentaa..."

 Vanha lukkopesä tuli ulos atomeina, ilmeisimmin vanhat haittalevyt ovat hapettuneet jumiin... Tästä olisi varmaan voinut herättää henkiin vielä jonkinmoisen lukon huollolla ja voitelulla... Mutta uusikin jo oli, niin metalliroskiin tämä.

Ja mitäs olisi harrastaminen Helvetinkoneen kanssa ilman pikku vastoinkäymisiä ja vitutusta ? Ei mitään tietty.
Hiluja kun sovittelin takaisin paikalleen, tuo varsi, jonka päässä on se työntävä tanko, murtui sitten aika pienellä voimalla. Liekö ottanut aikaisemmista väkivaltaisista asennuksistaan kipeätä.

Tämä oli kuitenkin poikkeuksellisen muikea käännös tilanteeseen, jossa ollaan toista tuntia oltu kaatosateessa äitienpäivänä, koska hommaa ei voi jättää kesken. Ja korvaavan osan hommaaminen menee seuraavaan päivään.

Uudet osat ovat aina kiiltäviä ja mustia, se on kivaa. Taas löytyi sopiva kampe suoraan hyllystä. (toki erivärinen silti, kuin alkuperäinen, mutta jos tarpeeksi pitkään jaksaa tuota rohjoa, niin se kokee uudelleenvärittymisen vielä.)

Mukana tulee uusi lukitusrauta/sokka/mikätäänyo jolla eri varret lukitaan toisiin varsiin/kampiin/jne. Tuollaisen mattavärisen mustanruskean peltilipareen kun tiputtaa sepelille maahan tai auton oven sisään, niin sen kalastamiseen on vanha kaiutinmagneetti ihan omiaan.

 Lukkopesän reikään on hyvä suihkauttaa hieman spray-vaseliinia, niin menee asennus hieman vähemmän kitkaisesti.

Kaikin puolin vittumainen ja ahdas soviteltavaksi oikein mitenkään. Joko jompi kumpi kampi on tiellä, tai ikkunan kiskot tulevat tielle ahdistamaan. Myös takakautta on hankalaa saada kättä sisään, millä avittaa hommaa mihinkään suuntaan.

Useamman yrityksen jälkeen päädyin ratkaisuun, jossa

• Se lukkopesän perään tuleva peltilipare kiinni lukkopesään, tämä lukitaan sillä sokalla/mikälie siihen lukon varteen ja lasketaan yhdistelmä oven sisään. 
• Sitten se oven sivussa oleva varsinainen lukkomekanismi sivusta irti (torx t30).
• Ovenkahva sen varren kanssa hollille siihen itse lukkoon nähden (se keltainen pää pujotetaan sellaiseen kampeen siinä varsinaisessa lukossa.)
• Kahva paikalleen ja varsinainen lukkomekanismi paikalleen ja sen pari ruuvia kiinni.
• Pultit kiinni ovenkahvaan (Kannattaa katsoa, että asettuu hyvin ja tiiviste on kunnolla)
• Jos aikaisemmin ei ole oven sisäpeltiä avannut, joutuu sitä raottamaan tässä kohtaa. (Videolla sitä ei irroiteta.) Tämä pelti kannattelee koko sähköikkunan mekanismit, sen lasin, ovenkahvan mekanismeineen ja keskuslukon solenoidin ja nipun sisäovenkahvan ja lukkojen vipuja ja varsia. Itse jätin oven saranapuolen pultit kiinni ja tällöin saa raotettua peltiä sen verran, että saa kättä sisään.
• Sitten saa haeskella sen lukkopesän käteensä ja sovitella sen huulille ulko-ovenkahvaan.
• Jonkun matkaa kun sitä on saanut sisään, saa avaimella kiinni lukkopesästä vähän ja sitä voi yrittää vetää myös. 
• Viimeisen painamisen joutui tekemään isolla lattapäämeisselillä ikkunakiskoa vasten, jotta lukko suostui menemään pohjaan asti.
• sitten sisäpellin pultit kiinni ja periaatteessa nyt on valmista ja voi laittaa ovipahvinkin takaisin.

joo, erottuuhan se... varmaan silti pienin silmää kirvelevä detaili tässä vehkeessä...

Ja tältä se näyttää kokonaisuudessa.

 Joku ilmeisesti asettui huonosti, sillä ovea ei saa avaimella suosiolla lukkoon, auki kyllä saa. Muuten mekanismit toimivat oikein ja kaikki tuntuu kivalta ja jämäkältä. Eli menee aukiottoon jossain kohtaa uudelleen, mutta odottakoot tämä jotain vähempi kiirusta sesonkia.

Ovenkahvan varaosatietoa Ehkä näistä kuvista. Näyttää kauppa tilanneen ne Ruotsista jossain kohtaa.

Putkihommia ja muita kevään rientoja

Terve taas....  Koska edellisestä kerrasta on jo tovi, ja sen jälkeen on tehty kaikenmoista, niin laitetaas oikein kevätspesiaali, erikois-megajulkaisu tälläkertaa.

Kesäkumit

Hommahan alkaa tavalliseen tapaansa keväisellä renkaanvaihdolla ja siinä ohessa ei suurempia kummastuksia tullut. Mitä nyt kävi ilmi, että keskikupin ja pultin väliin ei oikeastaan suosiolla mahdu mikään hylsy... peruskauraa...

Toki on tarpeen, että vastaostetut uudenkarheat kromiset keskikupit raapii ihan pilalle jo ensiasennuksessa. Noh, elämä on jne...

Tässä ohessa tuli puhallettua painepesurilla myös eturipustukset ja muut siistiksi, niin voi sitten hyvillä mielin tutustua rasvanippojen takana oleviin systeemeihin.

Yleisilmeeltään kyllä äijjäkkäämpi heti näillä suvikumeilla, kuin talvirengastuksessa.

Aiemmin myös hampaiden kiristelyä aiheuttanut takarumpujen irtiveto tapahtuu mukavasti käsivoimin, ilman suurempaa irvistelyä.

Vielä on liinoissa pintaa, eli kiinni vaan tämäkin toistaiseksi.

Samaan rytinään tuli huomattua, että tuollainen peltivanteen pesu on tuntuvasti nopeampi operaatio, kuin vaikka 10-puolaisen köykämiinivanteen, mihin oli "järkevinä" päivinään saanut totutella...

Kolmioreikämangelssit on kyl makeimmasta päästä vanteita...

Tankkipanta

Empä ollu pannu merkille, mutta perkeles, oli tankin toinen kannakepanta sitten antautunut, joten kärry piti komentaa liikekieltoon

Itseasiassa, panta oli ehjä, mutta tuo hakanen siinä päässä oli hapantunut valmiiksi.

 Ennen projektia on tankki hyvä tukea kunnolla, sillä toinen panta joutuu kokolailla kaksinkertaiselle kuormitukselle. Tunkilla vain nostaa sen verran, että alle saa jotain sopivaa kannattelemaan. (Tietty siten, ettei millään terävällä päällä puhkaise tankkia.)

 Irti repsahtanut panta oli hinkannut selvät jäljet myös kardaaniin:
(Ei toki merkittävää vahinkoa.)

Kun wanha panta oli saatu pois (toisesta päästään pitkällä pultilla ja toisesta tuolla hakasella kiinni), päästiin vertailemaan wanhaa ja uutta päätä...

Juu, vähän näyttäis rautaa puuttuvan...

Tässä muutama kuva korvaavista pannoista:

 

Vanhasta tankkipannasta sai kuitenkin muodon ja mitat, joten uusi korvaaja kannattaa karkeasti taivutella muotoonsa valmiiksi, kun ei notkeinta materiaalia ole tämä about millinen rosteri.

Kuvasta näkyy myös eri päiden muoto. Etu- ja takapanta ovat myös jonkin verran eri-mittaiset, joten kannattaa tarkistaa, kumman asentaa kumpaankin paikkaan.

Lopunviimein prosessi menee kutakuinkin siten, että tuo pää mennee poikittain sisään ja sitten se käännetään 90-astetta ja ne väkäset lukitsevat pannan paikalleen. Kokolailla hankalaa käytännössä tilanahtauden vuoksi, jos tankki on paikallaan. Etupään pantaa kannattaa höllätä niin paljon kuin mahdollista, että tankin saa heilumaan sen varassa. Myös tankkia toisesta päästä kannatteleva asetelma kannattaa olla sellainen, että tankkia voi vähän heilutella.

Menipä silti paikalleen.

Sitten toiselta puolen pultti kiinni ja menoksi.

 Putkihommia

Velipojalle tuli toimitettua Helvetinkoneella puutarhakalusteita taannoin ja tällä reissulla menivät jarrut huonoksi, joten inspeksuunin kautta ongelmaa purkamaan. Ensimmäinen diagnoosi oli, että pääsylinterin tiivisteet/stefa varmaankin antautuneet.

Lähtötilanne

 Jenkkien pickupien kanssa kun on tuo hydraulinen tehostus, on käytännössä muutamaa eri kokoa tuota pääsylinteriä. Vaikka Helvetinkoneessa on 6.2L kone, niin kävipä niin, että oli sitten dieselöinnin yhteydessä laitettu se 5.7dx -koneen hydroboosteri ja siihen käyvä pääsylinteri. Tällaisessa asetelmassa pääsylinterin kaula on 37,5mm halkaisijalla. 6.2L koneen hydroboosteri on isommalla halkaisijalla, eikä siten sovi tässä tapauksessa koneeseen. (Tämä saatiin kätevästi todennettua hakemalla kaupasta ensin "oikea" osa ja sitten takaisin ja sopivan kanssa uusiksi.) Onneksi tässä kohtaa ei tiedetty, että ilmeisesti tämä jumppa tehtiin turhaan, noh rapatessa roiskuu...

Kuvassa näkyy pääsylinterin kaula. Tästä on hyvä olla halkaisija, kun käy varaosakaupalla.

 Uusi (ja sopiva) pääsylinteri menee heittämällä paikalleen. Tunnistettavaa on valurautainen säiliö. Isommissa ja modernimmissa ratkaisuissa on muovinen, hieman läpikuultava säiliö.

Uusi pääsylinteri.

 Koska uudessa pääsylinterissä on ulostulot hieman eri paikoissa, kuin vanhassa, ei kokohomma mennytkään ihan "bolt-on" -meiningillä. Pikkupätkä Putkea uusiksi paineenjako-palasta pääsylinteriin uusiksi tässä vaiheessa. Ostin koko kiepin tuota putkea ja muutaman extra-nipankin. (Ovat ilmeisesti koon mukaan värikoodattuja.) Kehui varaosakauppias myös, että jos tulee tarve joskus, niin tuo kieppi jarruputkea on samaa tavaraa kuin jarruputki taaksepäin.

Kiemuran tarve hieman kyseenalainen, sillä eiväthän nämä komponentit normaalitilanteessa pääse liikkumaan erikseen toisistaan.

Tässä kohtaa kun uusi sylinteri on asennettu ja linja on "ehjä" voi alkaa ilmaamaan jarruja. Ensimmäinen takakulma kun oli saatu ilmattua ja vähän matkaa toista, saatiinkin paineen kasvaessa vika esiin, ja polttoainetankin kohdilta oli runkopalkin sisältä antautunut jarruputki. Jarruneste suihkusi paineella ilmeisesti pitkittäin haljenneesta putkesta.

Tässä kohtaa diagnoosi oli selvä ja alkoi varaosien ja työkalujen kerääminen ja haaliminen. Z71-miehellä oli se Teemabiilin parempi putkenpää-työkalusarja (punainen salkku) jollaista voin tämän projektin jäljiltä lämpimästi suositella sen ~30e maksavan halppissatsin sijaan. (Myös IKH myy tätä halvempaa sarjaa, en suosittele säästämään tässä kohtaa.)

Prosessi takajarruputken vaihdolle menee karkeasti näin:

Irroita vanha putki kummastakin päästä ja kiinnikkeistään ja ota se pois. (saa tulla osissa)
laita uusi putki karkeasti oikeata reittiä pitkin, taivuttele muotoonsa, tee päät ja kiinnitä putki.
(Vaikka tämä kuulostaa simppeliltä, niin huolellisesti tehden, tähän meni koko päivä.)

Alkupää jarruputkesta on ABS-yksikön pohjassa, josta se pitää saada irti.

Loppupää on hieman ennen perämurikan päällä olevaa jakopalikkaa, jonne putken päästä vie letku.

 ABS-yksikön päästä ei tahtonut suosiolla irrota pelkkä putki & nippa, vaan irti tuli tuollainen kokonaisuus. Jarrunipat ovat pehmeämpää metallia hyvin usein, joten nuo nipan kulmat tahtovat muljaantua aina huonoksi.

Katkaistu putki ja tuosta isommasta palasta irtiväännetty sovite tässä.

Siirreltävään viilapenkkiin kätevästi kiinni tuo sovite O-renkaineen ja sitten alikokoisella avaimella ja väkivallalla nippa ja putkenpätkä irti.

Tässä kohtaa huomasin, että vaikka jarruosat ovat jenkkiin tuumakokoisia pääsääntöisesti, on se seuraava millikokoinen avain itseasiassa juuri hieman liian pieni. Nylppääntyneeseen pultinpäähän voi tosin usein vasaroida hieman alikokoisen avaimen kiinni, ja se on paljon tiukempi vääntää, kuin "oikean"-kokoinen avain. Tästä tiedosta on parissa muussakin paikkaa ollut hyötyä jo.

Uuden nipan vääntiö on paljon pienempi, mutta kierteet ja putken halkaisija (1/4 ") on oikea, joten homma bueno.

Jarruputkihommissa on hyvä suojailla paikkoja aina mahdollisilta roiskeilta, sillä jarruneste on vahvasti korrosoivaa.

 Kun molemmat päät on saatu irti, voi putken ottaa irti, tai jos kokonaan ei ole kätevää (kuten vaikka silloin, jos tankki on paikallaan), voi osan putkea jättää makoilemaan paikoilleen.

Tällaisia jatkopaloja myydään Mutanetissä "Ei tieliikennekäyttöön" -lapulla varustettuna. Jännä ettei ole katsuri aiemmin kiinnostunut, kun selkeästi tuokin on tuolla vuosia ollut.

Alkuperäinen kiemura.

 Kun vanhan putken on saanut pois kokonaan (tai haluamansa verran) alkaa uuden asennus. Uutta putkea karkeasti koko pituudelle, ja jos omaa pienet putkileikkurit, voi kumpaankin päähän jättää vähän "varmuuden vuoksi" poistettavaa. Akku kannattaa peitellä jollain eristävällä, sillä teräksinen jarruputki on aika "jäykkä" sulake.

Pään kiemuroiden veto. Kannattaa kiinnittää huomiota, ettei väännä putkea kuitenkaan litteäksi.

Taas kiiltelee kaikenmoista uutta konehuoneessa.

 Putkihommien jälkeen jarrut pitää tietenkin ilmata. Aika synkkä homma kun ilmausruuvi on ruostunut tukkoon. Ruostepaska on kuitenkin onneksi pehmeätä tavaraa ja viilalla ja poralla sai tämänkin ehjättyä aika hyväksi. Ensikierrokselle ostan nuokin uutta, ettei tarvitse vanhaa paskaa kiertää takaisin.

Tuo tumma täplä tuossa ilmausruuvin päässä tosiaan on se "kanava" jota pitkin pitäisi jarrunesteen päästä kulkemaan...

Eihän noista kiemuroista hirmu nätit tullu, mutta oli vähän jähmeätä tuo teräsputki.

Runkopalkissakin kiiltelee taas kaikenmoista blingiä kun jarruputken kiinnikkeet saatiin paikalleen.

Sinälläänhän nämä hommat ovat terapiaa, mutta kyllä se ehtoolla janotti hieman, kun kellon ympäri oli putkihommissa.