Naftaa suonissa osa 2

Morjensta taas...

Kuten otsikosta voi päätellä, ei suodattimen vaihto ongelmaa lopulta ratkaissut. Omaan pihaan jäin sitten yksi kerta jumiin...

No apuvirta-latauksella sain sen sitten lopulta liikkeelle, mutta jännäksi meni. Koska pienin riesa on seuraavaksi vaihtaa polttoainepumppu, niin ajattelin siitä lähteä ongelmaa purkamaan. Helvetinkoneen yleisestä linjasta poiketen, tarkistus johti siihen, että ihan normaali asianmukainen mekaaninen polttoainepumppu (laatikossa lukee Bomba de Gasolina).

Airtex 41618 - myyntiartikkeli 8338-0965

Käyttökampi jota kampiakselilta käytellään epäkeskolla/nokalla

Pumpun liitäntäpuoli

Liekö 2013 -valettu runko

Tähän oli syövytetty / lyöty samat numerot kuin pakkauksessa

Pahvitiiviste, joka pumpun mukana tuli

Periaatteessa (miksi aina periaatteessa, eikä myös käytännössä Helvetinkoneen kanssa ? jotain pahaa lienee Helvetinkoneen omistaja tehnyt edellisessä elämässään tms) pumpun asennus on  seuraavanlainen operaatio:

1. Irroita polttoaineputket & letkut pumpusta
2. Kierrä kaksi pulttia auki (ne jotka pumpun valetun jalan läpi menevät lohkoon)
3. Irroita pumppu paikoiltaan
4. Laita tiivisteeseen tiivistesilikoonia
5. Laita uusi pumppu paikalleen
6. Kytke irroitetut polttoaineputket & letkut
7. Ilmaa linjat
8. Valmis

Noh, käytännössä ihan näin vähällä ei päästä. Altapäin ei mahdu tekemään mitään koska moottoria kannattelevat runkopalkit ja alatukivarret ja muu ripustusten roina on melkoisesti tiellä. (No, sohjossa sai joka tapauksessa jonkin verran makoilla, mutta vähän eri syistä) Yläkautta kyseessä on tietenkin myös täysin mahdoton savotta purkamatta melkoisesti ensin...

Mutta koska se yläpuolen purkaminen oli viime kesältä ja syksyltä tuttua puuhaa (esimerkiksi se katkennut pultti, josta voit lukea täältä: pääsiäinen-syksyllä, niin siihen ei ollut suurta kynnystä ryhtyä.

Ensin toki irroitetaan se syylarin paikallaan pitävä ja ilmavirran ohjaava muovikaukalon yläpuolikas. Sitten moniurahihna pois paikaltaan ja laturi kiristimineen ja rautoineen pois.

Akut tietenkin irti ja laturista kaikki johdot ja laturiraudan kannattelema polttoaineen paluulinja irti.

Siellä se ollamöllöttää...

Vielä likempää.

Olipas yllättävän paskamainen irroittaa tuo painepuolen putki. 16mm on sikäli vaikea koko, että siihen sopivaa jarruputkinippatyökalua (tai kireästi pitävää kiintoavainta) on ilmeisesti mahdoton valmistaa sillä moista ei halunnut kukaan myydä. Tämä on kuitenkin valitettavan lähellä jenkeissä melkoisen suosittua 5/8"kokoa. Pahinta tässä oli se, että tuota nippaa ei saanut tärvellä, sillä se piti kiertää takaisin pumpun vaihdon jälkeen. (Olisihan sen muuten saanut auki väkivalloin.)  Lopulta parhaiten sai pitämään oikein kireälle kirityn jakarin ja sitä varovasti vasaroimalla tuo mokoma viimein suvaitsi aueta. Pumpun ja lohkon välissä oli myös tällainen peltilätkä. Näillä usein shimmataan pumpun korkeus sopivaksi lohkosta. Tämä myös estää sen varren putoamisen pois pumpun vaihdon yhteydessä, kun pumpun nostaa paikoiltaan pois.

Shimmilevy, kun lastalla raavittu kaikki röhnä pois, erikoisesti N stanssattu sisäpuolen pinnalle.

Pumpun kampea käyttävä puikko, aika kiiltävä oli.

 Ja ongelmia... (toisaalta ongelmien syy selvisi)  liekö väärät moottorinkannakkeet, kuluneet moottorinkannakkeet tms väsyminen, tai virheellinen säätö, sillä runkopalkki/kannake oli ilmeisesti sekä hinkannut että hakannut vanhasta pumpusta pohjan. Tuo reunan levyn tyssääntyminen noin paksuksi kielii pitkittyneestä hakkaamisesta. (Ei, sitä ei kuule ainakaan koneen käydessä tms, että olisiko ajaessa sitten tien epätasaisuuksissa hyppinyt sen verran...) Ilmavuoto ei myöskään ollut ilmeisesti jatkuvaa imupuolelle, joten olisiko jossain asennossa sitten runkopalkki painanut pienen reiän auki ja se aiheuttanut käyntihäröjä.

Aika kamala jälki kaikin puolin.

 Uuden pumpun paikalleen saaminen oli myös ongelmallista, sillä runkopalkki oli varsin paljon tiellä silloinkin. Väkivalloin sai kiinnityspultein vedettyä pumpun paikalleen (asennuksessa pitää myös samalla huolehtia, että pumpun kampi ja se puikko asettuu oikein, tähän on rautasahan terä kätevin kapistus, mitä itse keksin.)

Ilmaaminen oli aika savotta, mutta muutaman kerran akut kun lataa ja kierrättää starttia, niin lopulta Helvetinkone suvaitsi alkaa käymään nätisti.

Samalla viivalla Priuksien kanssa...

Kun lopulta lähti kone soimaan, niin Melkoisesti tuli mustaa läpi. liekö nestemäisenä pakoputkistoon työnnettu dieseli repinyt karboniittia pakoputkistosta...

Nyt viikonpäivät myöhemmin ei ole käyntihäröjä ilmaantunut, mutta samasta syystä kuin edellinenkin pumppu, tulee tämäkin kuolemaan ennenaikaisesti. Suunnitelmissa siirtyä sähköiseen polttoaineensiirtoon, mutta toivotaan nyt, että päästään edes kesän lämpöisemmille keleille tällä kertaa.

Semmoista taas harrasteltu Helvetinkoneen parissa.