Kerrankin kiroilematta

Terveppäs taas.

Monen muun projektin ja askartelun aiheutettua enempi ja vähempi kiroilua, ei oikein ollut renkaanvaihdosta vahvaa mielipidettä, vaikkei se yleensä suurempaa mielipahaa aiheutakaan.

Renkaanvaihdossa ei muuta ihmeempää, mutta vahvasti erikokoiset renkaat tietenkin asettelevat hieman haasteita tunkille (tai sen säädöille).

Note to self: taakse muutama kierros auki ja eteen ei yhtään 20t pullotunkista.

Vähän on pienennäköiset nuo talvikumet verrattuna suvikummeihin.

Renkaanvaihto nyt ei millään tapaa ole kovin erikoinen toimenpide, joten siitä ei sinällään ole suurempaa kerrottavaa. Laitetaan kummiskin muutama dokumentäärinen kuva aiheesta. Takarummuista ja sisältä on kuvaa aikaisemmissa postauksissa, niin laitetaan eturipustuksista ja levyistä jne myös kuva.

Ihan siivoiltahan nuo kulutuspinnat tässä näyttivätkin.

Huomionarvoista on pinnapulttien kiilto, lieköhän akselinpää uusittu joskus, tarina ei kerro. Akselinnapa näytti kyllä iäkkäältä, mutta ei pahasti ruostuneelta.

Tältä näyttää Helvetinkone talvikengissä:

Jonkunvertahan tuota on enempi tyhjää rengaskotelossa.

Enimmäkseen henkilöautoon tottuneelle on tuossa renkaiden koossa ollut sulateltavaa. Pelkän kokonsa lisäksi mokomat painavat ihan mukavasti enempi. (Pitänee luikkia salille, että lakkaavat painamasta...)

Ja vertailun vuoksi, kuvassa Kettcar polkuauto mittakaavan vuoksi:

Semmosta tänään.

Leima - perkele - Pitkä leima !

Terveppä taas.

Nyt on Helvetinkoneeseen saatu uusi leima, pitkä semmoinen jopa, meni hienosti 2015 puolelle. Aivan huomautuksitta ei tietenkään selvitty, mutta huolehditaan näitä sitte hetken perästä, kun tilanne rauhoittuilee ja eräs korkean teknologian firma saa muuttonsa mallilleen. (Aivan kaikkiin hommiin ei riitä ensitilassa tilat ja työkalut yms)

 

Onneksi Helvetinkoneen omistajalla on myös Emäntä. Ja Emännällä pitää olla myös kärry alla, joten kun hetken voi huokaista Helvetinkoneen kanssa, niin FoordinPerkele teettää kättenvoiteita. Eihän katsuraattori hyljännyt kuin melkein kaiken vaihdettavan eturipustuksista, pakoputken miltei koko matkalta ja takaa jarrusatulan, niin saa taas laskea pennoset tarkkaan. Noh, taivaspaikka lienee kohta ansaitun puolella, koska FoordinPerkele (ei ole edes ensimmäinen talossa) on maanpäällisen kärsimyksen jo teettänyt.

Onneksi Mutanetin (nimi muutettu) hyllysaldo osalle nuistakin varaosista oli pakkasella, niin ei tarkoitukseen sopivaa viikonloppua tarvitse kokonaisuudessaan tärvätä siihen, että tuo "päivieni valo ja öideni lämpö" saa kulkupeliinsä leiman.

Elkää peljätkö, FoordinPerkele on siinämäärin epäkiinnostava värkki, että sillä ei ole tarkoitus blogia täyttää, mutta saa kai mies kiroilla kaikkea, mikä enemmälti ottaa ajatteluelimeen...

Notta semmoosta tälläkertaa, ei pelkkää alamäkeä näköjään aina.

Pikku rummutusta

Tervepä taas,

Aikaisemmin tosiaan katsastussetämies oli todennut Helvetinkoneen käsijarrun liian tehottomaksi... joten piti tarkistella, olisiko mekanismit jumissa, säädöt poskellaan vai liinat / rummut loppu tms...

"Tunnin parin homma, eli eiköhän tässä päivä mene" tuumailin kun suuntasin Alfaromeomiehen tallille. Parina iltana jo todettu omien työkalujen sirous ja riittämättömyys meinasi saada uskon lujille, joten kunnon työkalujen ääreen oli päästävä.

Auton perse ilmaan, pyörä pois ja sopivia työkaluja haeskelemaan. (Mutanetin suurin ulosvetäjä on kokolailla puolet siitä koosta, mitä tarvitsee ja KHI:n  ulosvetäjillä oli työkalun hinnat (ihan oikeasti yli 500e ulosvetäjästä, vähän tuntuu paljolta vaikka olisikin sitä parempaa terästä...), joten pajatteluhommiksi meni (firmojen nimet muutettu...))

Vähän irroittelevaa CRC:tä tarjoiltu

 Kuva ei tee oikeutta, rumpu on noin 35cm halkaisijaltaan ja painaa pitkälle toistakymmentä kiloa. Siromman henkilöauton renkaan kokoinen rumpu. jarrukilpikin 2mm paksua peltiä, yllätyin sen jämäkkyydestä.  Valitettavasti ihan pienenkään vedon aikaansaanti ei mennyt kuin Strömsöössä, vaan luontoäiti oli mukavasti hapattanut rummun ulkokehän, joten hyvän otteen saaminen edes kunnollisella vetäjällä(jollaista ei ollut) olisi ollut hankalaa.

Tekemisen tiimellyksessä ei viritelmästä tullut otettua kelvollista kuvaa, mutta pääpiirteittäin näin: ulosvetäjän kynnet vasaroitu kilven ja rummun väliin, ketjusilmukka ympärille ja vasaroitu kireäksi, lukkopihdeillä olkapäät kynsiin ja kynnet yhdistävään ketjuun iso sakkeli, josta pujotettiin normaalin ison vetäjän kierretappi siten, että sen olkapäät painoivat sakkeliin. En edes aio yrittää valehdella, että ihan kertalaakista olisi tällainen viritelmä syntynyt, vaan hienoisen iteroinnin avulla lopullinen ratkaisu muodostui.

Vääntää sai oikein perkeleesti, mutta sopivan kulman löydyttyä ja asetelman pysyttyä kasassa (kynnet tahtoivat hypätä urasta pois) rumpu viimein pomppasi pois paikaltaan. Irroittava voitelu ei kyennyt tunkeutumaan akselin navan kohdalta sisään ja irroittamaan, pulttien kohdalta kylläkin.

Vetotyökaluja hieman sivussa

 Jarrupölyähän rumpu oli täynnänsä, mutta asetelma oli terve ja kulutuspinnat hyvät, eivät uudet, mutta hyvät. pikkuisen naputeltiin eloa palasiin ja rummun ala-osassa olevasta säätimestä kengät niin isoksi, kuin rumpuun sopii.

Alareunassa näkyvä isompi hammaspyörä on jarrujen säätömekanismi. Jarrupainallusten Pitäisi liikutella sen edessä näkyvää kampea, jonka Pitäisi säätää kiertämällä jarrukenkien asentoa isommalle.

Kontaktipintojen putsaus ja kasaaminen (kummasti oli kasaanlaitto paljon nopeampaa...).  Nyt kun jo aamulla oli aloittanut, niin puoliväli saavutettiin tässäkohtaa:

 

 Eikun kiiruusti toisen puolen kimppuun ja eikös se ollut lujemmassa vielä. Uskokin oli loppua, mutta irtosipa ryökäle vedossa ja pienellä, "ei-niin-sivistyneellä" lyömisellä.

Voiman lisääntyessä heikoin lenkki antautuu.

Sama tilanne löytyi toiseltakin puolen, herkistelyt ja puhdistelut ja kuparitahnaa akselinnapaan ja kiinni...

Luotto on kova, että kuparitahna välissä ei tarraisi niin perkelehesti kiinni.

Sitten rotisko nippuun ja köröttely kotia, onneksi isossa kasissa on kiva käyntiääni, hieman laski pitkää vitutusta alespäin, mutta aina ei mene harrastelu kuten Strömsöössä. Sekin hauska vielä, ettei varsinainen ongelma ratkennut mihinkään, eli perkuleen käsijarru ei tällä askartelulla paljoakaan kiristynyt. Seuraavaan kertaan jää etsiä se vaijerin kohta, jossa se haarautuu, ehkä vaijeria saa kiristettyä sen verran, että saa käsijarrun pitämään.

Hassu mutta merkityksetön anekdootti oli tuo kilometrilukema, kun pääsin takaisin Mörköperälle, alkaa vaan olemaan Helvetinkoneessa kilsojakin...

On muuten hiton makee ja futuristinen mittaritaulu ollu kasiköötluvulla, eikö ?

Notta semmoosta tälläkertaa...

Sähkö on sinistä...

... ja se sattuu...

Siinä tärkeimmät sähköhommista... Mutta jos koko tietämys kaikesta sähköasentamisesta rajoittuu tähän, ei pidä alkaa luovaksi sähköasentajaksi...

Ja aikaisemmin mainitsinkin jo, että Joku[tm] oli vetänyt vähän kyiset sähköt Helvetinkoneeseen... Noh, tuossa pari aamua sitten sattuikin kylmä startti vuoroonsa, joten ajattelin Helvetinkoneen eeberin pahoittaneen jostain mielensä, olinhan ajanut epähuomiossa liian suuren lätäkönkin yli, ja koko auto kylpi. Oikosulku lienee mahdollinen siis myöskin.

Tilanteen tarkistushan alkaa aina sulaketaulusta ja sinne katsottiin tälläkin kertaa. Ja niinpä olikin mennyt 25A pääsulake. "Noh, eikun uutta pesään" ajattelin ja nyppäsin vanhan pois ja uutta tilalle. Kokolailla jännä fiilis, kun sormien välissä paukahtaa 25A sulake. Siinä tokkurassa tehdessä oikein säpsähdin.

"No selvä, sulake palaa -> oikosulku jossain" kuutioin, ja eikun etsimään. Varmistelin vielä yleismittarillakin, ja asian laita oli tosiaan tämä. Koska Hydronic-yksiköstä saa kätevästi johtosarjan irti töpselillä, oli vian eristämiseen hyvä idea käydä siitä, tarkoittaisihan sen löytyminen johtosarjasta sitä, että lämmitysyksikköä ei tarvitsisi ottaa auki.

Eberin pääsulakerasialle tulee nippu johtoja, joissa tuodaan akulta virta (Ullatuus, ette varmaan arvanneet :-) ja sieltä sitten jatkavat päävirta lämmitysyksikölle, herätevirta ja kontrolliboksille virta.

Keskimmäinen sulake oli sitten se, joka oli palanut.

Sulakerasialta kun lähti alaspäin, oli johtonippu viety kutistesukkaan käärittynä vain suoraan alaspäin, ja ihmettelinkin, että miksi ihmeessä, sillä vähän edempää sama johtonippu nousee takaisin ylös ja jatkaa matkaansa koneen yli lämmitysyksikölle. Nostettuani kaapelinipun esiin, syy ongelmiinkin löytyi.

Kuva hieman epäselvä, mutta tosiaan, kaapelinivaska oli maannut suoraan painaen pakosarjaan, joten vaikka IsoDiesel onkin bensakonetta viileämpi käynniltään, kyllä pakosarjat sen verran lämpiävät, että tuollaisen ohuen muovin sulattavat. Että tällaista. Sitä vaan vedellään kaapelit, miten sattuu ja sitten tökitään löysät sivuun ja annetaan olla. mikä lie myyntifiksi ollut...

Mutta taas ehjääntyi yksi ropleema. Pitänee uusia tuo Eberin johtosarja jossain kohtaa kokonaan tms.

Notta semmosta tänään.

Öljynvaihto - Q4 2013 - ja muuta sälää

Kaikenmoista räpellystä on taas suoritettu.

Öljynvaihto 05.10.2013 - 422043km - Tavallista mustaa dieselkoneen öljyä oli sitten Helvetinkoneessaki, ei haittaa yhtään, ettei ollut majoneesia. 7L meni sitten 10w30 Mobil delvac ja wixin filsu. Helvetinkoneen öljyproppu on mukavasti öljypohjan takaosassa, joten etutassujen ajo lankuille riittää kallistamaan öljypohjan asennon optimaaliseksi. Helvetinkoneen tapauksessa tällöin allekin mahtuu jo aivan mukavasti askartelemaan.

Öljyproppu on hyvin saatavilla ja mukavasti hieman etuakselin takapuolella

Mutta sitten surkeempiin hommiin...  Mikälie oli saanut ihan ihmisen säästämään muutaman hassun euron ja ajanut korvaamaan saranatapin ovesta parilla jousitapilla (putkisokka, spring pin, jne mikä tän nimi ny o ? ) tähän malliin:

Hieno, eikö ?

 Eikä siinä tarpeeksi, että tuommoinen viritys, ylempään oli pitänyt lyödä metallipuikko sisään kiilaksi ja katkaista se tuohon päähän siten, ettei sitä saa vedetyksi pois...  Rehellinen väkivaltakaan ei auttanut liikuttamaan puikkoja, joten pieni dremelöinti tuli tarpeeseen.

Kyllä joutuu vain ihmettelemään, että eikö mitään ole liikkunut päässä, kun tälaisia viritelmiä on pitänyt mennä tekemään...

Ja mikäkö ajaa miehen repimään tappeja toimivasta ovesta ?

Surkea viritelmä tietenkin, tässä välissä pitäisi olla se vieteri, joka pitää oven auki...  Ja kuskinovessa kohtalaisen ärsyttävä piirre, jos se ei toimi.

Noh, tältä sen pitäisi näyttää, kun  paskaräpellykset on siivottu pois ja asianmukainen saranatappi on lyöty paikalleen:

Myöhemmin ympärystä väritetty uudestaan vasaralakalla, ettei näytä niin askarrellulta.

Mutta ai aina pelkkää huonoa vaan jotain hyvääkin välillä, Eberspächeriin tuli eloa, kun sulakerasia löytyi ja sinne saatiin pari lattaa uusituksi. Tällainen sulakerasia sitten eeberillä:

Tuo pieni kolmen sulakkeen rasia

Ja Talvikengätkin on saatu Helvetinkoneelle, kokolailla hienommat nuo talvivanteet kuin kesävanteet...  Mutta jännäksi menee tuo kymmenkunta senttiä sekä matalampi rengas, että kapeampi kulutuspinta...

Semmoinen, hieman pidempi postaus tällä kertaa, fifty sixty, että oliko hyviä uutisia enempi, kuin paskaräpellyksiä, mutta näin se joskus menee...

Ensi kertaan.