lauantai 14. joulukuuta 2013

Osien yhteensopivuudesta

Terveppä taas.

Öljynvaihdon yhteydessä havaittu öljykorkin väljyys ei aikanaan suurempia huolettanut, sillä korkki pysyi kuitenkin suosiollisesti paikallaan. Hieman aikaisemmin havaitun öljyhävikin vuoksi tulee tuota tasoa seurailtua kuitenkin aika säännölliseen, ja eikös vain ollut yhtenä aamuna korkki tipotiessään...

Noh, puhelua paikalliselle osatoimittajalle, ja hetken jutustelulla kävi ilmi, että juuri tuonvuotiselle diesel-koneelle ei sopivaa (kuulemma erikoisesti muovista) korkkia ole hyllyssä, eikä häävisti muutenkaan saatavilla. Sovittiin kuitenkin, että jos seuraavan konemallivuoden korkkia soviteltaisiin, sillä useinhan näissä ei suuria eroja ole.

Korkki istui täydellisesti ja oli jämpti ja jämäkkä. Varaosanumero: Gates oil filler cap 31066, 74100096. Edellisessä postauksessa mainittu erikoinen 4-urainen hihna-ratkaisu oli kuitenkin ilmeisesti erittäin harvinainen Suomenmaassa, joten varaosakaupan sedät poikkesivat ihmettelemään myös konepellin alle. Pari alinta hihnapyörää olikin ilmeisesti jatketulla kaulalla (hitsattu lisävartta, joten oli tunnistettavissa sepitykseksi).

Perkelehen ryökäleet. Diesel-koneen lohko ja polttoaineensyöttö ja muut, mutta sitten ilmeisesti bensakoneen apulaitteita, laturi ja ohj-tehostimen pumppu. vesipumpun vetopyörä oli leveämmälle hihnalle, mutta sitä vedetään hihnan selkäpuolella, joten menee kapeamman hihnan kanssa.  Eli tilalle saa sopimaan vain "vääriä" osia, jos ei vaihda kerralla:
  • Kampiakselin pää
  • Laturi
  • Ohjaustehostimen pumppu (tai ainakin sen vetopyörä)
  • Moniurahihnan kiristimen pyörä
  • Moniurahihna
Hyvin mahdollisesti hiluineen siinä 400-500e projekti, kun itse tekee... tällä hintaa ostaa melkein kokonaisen koneen autoon. Dieselöinnin ajankohta tai koneen ikä/kilometrit käyvät hyvin huonosti nyt mistään ilmi, vaiheita kun ei näytä dokumentoitaneen. Pitää lämpöisempään vuodenaikaan katsella, jos lohkosta / kansista löytyisi lyötyjä numerokoodeja.

Semmoosta tälläkertaa, öljykorkin vaihdosta kehkeytyi melko informatiivinen savotta sitten lopulta kummiskin.

torstai 28. marraskuuta 2013

Minä vien, Sinä vikiset

Jumankekka 10. blogipostaus.

Hieman vanhahtanut fraasi otsikoinnissa, mutta semmoista tälläkertaa. Jo ostettaessa Helvetinkone hieman kitisi käydessään. Hiljattain voimistunut kitinä vaikutti vahvasti olevan apulaitteita vetävä moniurahihna. Hihnan kumi ei ollut lähelläkään halkeilevaa tai antautuvaa kuntoa, mutta lähempi tarkastelu paljasti urien kuluneen aika tavalla (Katsotaan, jos jaksan askarrella kuvan aiheesta vielä). Uusi hihnahan ei hirveitä maksa, joten kaupan kautta kotiin (eilen) ja purkuhommiin, pitihän vanha saada koneesta pois. (Onneksi hihna oli vääränkokoinen ja uuden sai hakea tänään tilalle, kun kaikki oli ensin purettu.)

Moniurahihnan vaihto 6.2L Dieseleissä menee pääpiirteittäin näin:
  1. Avaa olut.
  2. Avaa räikkäsarja
  3. Paikanna moniurahihnan kiristin (kiertyvällä jousella varustettu pieni varsi, jonka päässä hihnapyörä) (kuvassa etummaisena, alumiinin värinen pää)
  4.  Jos kiristimessä neliönmuotoinen reikä, ½ tuuman vääntiölliset räikät käyvät siihen, jos ei, niin jousta voi vääntää vastaan esim. hihnapyörän mutterista (tässä yksilössä näin, siihen käy 16mm hylsy)
  5.  Väännä kiristintä jousta vasten, sen verran että saat hihnan pois kiristimen hihnapyörältä
  6. Pujottele löysä hihna pois
  7. Puhdista kaikki hihnapyörät (ei välttämätöntä, mutta suotavaa, jos pyörät ryönäisiä)
  8. Pujottele uusi hihna paikoilleen (Ropellin suojassa Pitäisi olla tarra, joka kertoo hihnan reitin, mutta intternetistä löytyy myös, jos joku on tärvellyt tarransa tai maalannut vaikka omastaan yli.) Suunnilleen seuraava järjestys olisi optimaalinen, huomaa kuitenkin kohta 9.
    1. Laturi
    2. Ohjaustehostin
    3. Vesipumppu
    4. Kampiakseli
    5. Kiristin
  9. Kiristimelle oli kuitenkin aika tuskaista vetää hihnaa paikalleen (mihin tahansa asentoon, kun kiristimen väänsi, tuntui aina olevan liian vähän hihnaa), joten hölläsin vesipumpulta hihnan siihen kaulalle, josta oli kartiomainen nousu uralle. (Vesipumppua hihna kiertää selkäpuolellaan, joten sinällään ei menisi kovin herkästi väärille urillekaan hihna.) Hihna kiristimelle ja silmukka on valmis
  10. Kiristä kiristimestä sen verran, kuin suosiolla mahdollista ja pujota vesipumpun kaulalta hihna paikalleen
  11. Laita tyhjä oluttölkki koriin muiden hylsyjen kaveriksi
Kiristin etualalla (alumiininen pää)

Hihnan tultua paikalleen voidaan koittaa starttia ja eihän siinä, kone starttaa pirteästi, mutta perkuleen kitinä ei ole poistunut mihinkään. (Siitä otsikkokin)

Aikaisemmin mainittu "Väärä" hihna olikin sitten erikoisempi juttu. Varaosaliikkeen herrasmiehet myivät kyllä hihnan, joka sopii vastaaviin koneisiin, mutta ei Aivan kaikkiin. 6.2 Dieselin alkuaikoina oli kahta eri hihnaa käytössä ehkä vuoden tai kahden verran. Jos varusteluun kuului ilmastointi ja tehostettu ohjaus, oli käytössä 6 urainen leveämpi hihna, jos taas ilmastointi (ja teoriassa tehostettu ohjaus - Kukaan tuskin amerikassa tilasi näitä möhkäleitä autoonsa ilman ohjaustehostinta, mutta se oli teoriassa mahdollista (ja veneisiin ei tullut ilmastointia/ohjaustehostinta)) puuttui, saatettiin käyttää kapeampaa 4 uraista hihnaa. Vuosi pari valmistettiin näin, mutta hieman halvemman hihnan vuoksi ei pidemmän päälle kannattanut lopulta valmistaa kahta erilaista hihnastoa rinnakkain, joten tästä luovuttiin ja myöhemmät vuodet tehtiin moottoria kokoonpanosta riippumatta 6 uraisella moniurahihnalla.

Helvetinkoneeseen käypäisen 4 uraisen hihnan tietoja ohessa:
(Tiedä, vaikka jollakulla muullakin olisi säilynyt nurkissa 25 sitten jo harvinaiseksi käynyt moottori.)





Jumankekka, Made In U.S.A oikein
Ja QR-koodit ja kaikki, kyä ny o nykyaikaa ( mutta tietty sen verta pienellä, ettei esim Mokia-merkkinen puhelin saanut sitä koodia skannatuksi...)



sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kerrankin kiroilematta

Terveppäs taas.

Monen muun projektin ja askartelun aiheutettua enempi ja vähempi kiroilua, ei oikein ollut renkaanvaihdosta vahvaa mielipidettä, vaikkei se yleensä suurempaa mielipahaa aiheutakaan.

Renkaanvaihdossa ei muuta ihmeempää, mutta vahvasti erikokoiset renkaat tietenkin asettelevat hieman haasteita tunkille (tai sen säädöille).

Note to self: taakse muutama kierros auki ja eteen ei yhtään 20t pullotunkista.

Vähän on pienennäköiset nuo talvikumet verrattuna suvikummeihin.


Renkaanvaihto nyt ei millään tapaa ole kovin erikoinen toimenpide, joten siitä ei sinällään ole suurempaa kerrottavaa. Laitetaan kummiskin muutama dokumentäärinen kuva aiheesta. Takarummuista ja sisältä on kuvaa aikaisemmissa postauksissa, niin laitetaan eturipustuksista ja levyistä jne myös kuva.

Ihan siivoiltahan nuo kulutuspinnat tässä näyttivätkin.
Huomionarvoista on pinnapulttien kiilto, lieköhän akselinpää uusittu joskus, tarina ei kerro. Akselinnapa näytti kyllä iäkkäältä, mutta ei pahasti ruostuneelta.

Tältä näyttää Helvetinkone talvikengissä:

Jonkunvertahan tuota on enempi tyhjää rengaskotelossa.


Enimmäkseen henkilöautoon tottuneelle on tuossa renkaiden koossa ollut sulateltavaa. Pelkän kokonsa lisäksi mokomat painavat ihan mukavasti enempi. (Pitänee luikkia salille, että lakkaavat painamasta...)

Ja vertailun vuoksi, kuvassa Kettcar polkuauto mittakaavan vuoksi:


Semmosta tänään.

torstai 17. lokakuuta 2013

Leima - perkele - Pitkä leima !

Terveppä taas.

Nyt on Helvetinkoneeseen saatu uusi leima, pitkä semmoinen jopa, meni hienosti 2015 puolelle. Aivan huomautuksitta ei tietenkään selvitty, mutta huolehditaan näitä sitte hetken perästä, kun tilanne rauhoittuilee ja eräs korkean teknologian firma saa muuttonsa mallilleen. (Aivan kaikkiin hommiin ei riitä ensitilassa tilat ja työkalut yms)
 

Onneksi Helvetinkoneen omistajalla on myös Emäntä. Ja Emännällä pitää olla myös kärry alla, joten kun hetken voi huokaista Helvetinkoneen kanssa, niin FoordinPerkele teettää kättenvoiteita. Eihän katsuraattori hyljännyt kuin melkein kaiken vaihdettavan eturipustuksista, pakoputken miltei koko matkalta ja takaa jarrusatulan, niin saa taas laskea pennoset tarkkaan. Noh, taivaspaikka lienee kohta ansaitun puolella, koska FoordinPerkele (ei ole edes ensimmäinen talossa) on maanpäällisen kärsimyksen jo teettänyt.

Onneksi Mutanetin (nimi muutettu) hyllysaldo osalle nuistakin varaosista oli pakkasella, niin ei tarkoitukseen sopivaa viikonloppua tarvitse kokonaisuudessaan tärvätä siihen, että tuo "päivieni valo ja öideni lämpö" saa kulkupeliinsä leiman.

Elkää peljätkö, FoordinPerkele on siinämäärin epäkiinnostava värkki, että sillä ei ole tarkoitus blogia täyttää, mutta saa kai mies kiroilla kaikkea, mikä enemmälti ottaa ajatteluelimeen...

Notta semmoosta tälläkertaa, ei pelkkää alamäkeä näköjään aina.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pikku rummutusta

Tervepä taas,

Aikaisemmin tosiaan katsastussetämies oli todennut Helvetinkoneen käsijarrun liian tehottomaksi... joten piti tarkistella, olisiko mekanismit jumissa, säädöt poskellaan vai liinat / rummut loppu tms...

"Tunnin parin homma, eli eiköhän tässä päivä mene" tuumailin kun suuntasin Alfaromeomiehen tallille. Parina iltana jo todettu omien työkalujen sirous ja riittämättömyys meinasi saada uskon lujille, joten kunnon työkalujen ääreen oli päästävä.

Auton perse ilmaan, pyörä pois ja sopivia työkaluja haeskelemaan. (Mutanetin suurin ulosvetäjä on kokolailla puolet siitä koosta, mitä tarvitsee ja KHI:n  ulosvetäjillä oli työkalun hinnat (ihan oikeasti yli 500e ulosvetäjästä, vähän tuntuu paljolta vaikka olisikin sitä parempaa terästä...), joten pajatteluhommiksi meni (firmojen nimet muutettu...))

Vähän irroittelevaa CRC:tä tarjoiltu

 Kuva ei tee oikeutta, rumpu on noin 35cm halkaisijaltaan ja painaa pitkälle toistakymmentä kiloa. Siromman henkilöauton renkaan kokoinen rumpu. jarrukilpikin 2mm paksua peltiä, yllätyin sen jämäkkyydestä.  Valitettavasti ihan pienenkään vedon aikaansaanti ei mennyt kuin Strömsöössä, vaan luontoäiti oli mukavasti hapattanut rummun ulkokehän, joten hyvän otteen saaminen edes kunnollisella vetäjällä(jollaista ei ollut) olisi ollut hankalaa.

Tekemisen tiimellyksessä ei viritelmästä tullut otettua kelvollista kuvaa, mutta pääpiirteittäin näin: ulosvetäjän kynnet vasaroitu kilven ja rummun väliin, ketjusilmukka ympärille ja vasaroitu kireäksi, lukkopihdeillä olkapäät kynsiin ja kynnet yhdistävään ketjuun iso sakkeli, josta pujotettiin normaalin ison vetäjän kierretappi siten, että sen olkapäät painoivat sakkeliin. En edes aio yrittää valehdella, että ihan kertalaakista olisi tällainen viritelmä syntynyt, vaan hienoisen iteroinnin avulla lopullinen ratkaisu muodostui.

Vääntää sai oikein perkeleesti, mutta sopivan kulman löydyttyä ja asetelman pysyttyä kasassa (kynnet tahtoivat hypätä urasta pois) rumpu viimein pomppasi pois paikaltaan. Irroittava voitelu ei kyennyt tunkeutumaan akselin navan kohdalta sisään ja irroittamaan, pulttien kohdalta kylläkin.

Vetotyökaluja hieman sivussa

 Jarrupölyähän rumpu oli täynnänsä, mutta asetelma oli terve ja kulutuspinnat hyvät, eivät uudet, mutta hyvät. pikkuisen naputeltiin eloa palasiin ja rummun ala-osassa olevasta säätimestä kengät niin isoksi, kuin rumpuun sopii.

Alareunassa näkyvä isompi hammaspyörä on jarrujen säätömekanismi. Jarrupainallusten Pitäisi liikutella sen edessä näkyvää kampea, jonka Pitäisi säätää kiertämällä jarrukenkien asentoa isommalle.

Kontaktipintojen putsaus ja kasaaminen (kummasti oli kasaanlaitto paljon nopeampaa...).  Nyt kun jo aamulla oli aloittanut, niin puoliväli saavutettiin tässäkohtaa:


 Eikun kiiruusti toisen puolen kimppuun ja eikös se ollut lujemmassa vielä. Uskokin oli loppua, mutta irtosipa ryökäle vedossa ja pienellä, "ei-niin-sivistyneellä" lyömisellä.

Voiman lisääntyessä heikoin lenkki antautuu.
Sama tilanne löytyi toiseltakin puolen, herkistelyt ja puhdistelut ja kuparitahnaa akselinnapaan ja kiinni...

Luotto on kova, että kuparitahna välissä ei tarraisi niin perkelehesti kiinni.
Sitten rotisko nippuun ja köröttely kotia, onneksi isossa kasissa on kiva käyntiääni, hieman laski pitkää vitutusta alespäin, mutta aina ei mene harrastelu kuten Strömsöössä. Sekin hauska vielä, ettei varsinainen ongelma ratkennut mihinkään, eli perkuleen käsijarru ei tällä askartelulla paljoakaan kiristynyt. Seuraavaan kertaan jää etsiä se vaijerin kohta, jossa se haarautuu, ehkä vaijeria saa kiristettyä sen verran, että saa käsijarrun pitämään.

Hassu mutta merkityksetön anekdootti oli tuo kilometrilukema, kun pääsin takaisin Mörköperälle, alkaa vaan olemaan Helvetinkoneessa kilsojakin...
On muuten hiton makee ja futuristinen mittaritaulu ollu kasiköötluvulla, eikö ?

Notta semmoosta tälläkertaa...



torstai 10. lokakuuta 2013

Sähkö on sinistä...

... ja se sattuu...

Siinä tärkeimmät sähköhommista... Mutta jos koko tietämys kaikesta sähköasentamisesta rajoittuu tähän, ei pidä alkaa luovaksi sähköasentajaksi...

Ja aikaisemmin mainitsinkin jo, että Joku[tm] oli vetänyt vähän kyiset sähköt Helvetinkoneeseen... Noh, tuossa pari aamua sitten sattuikin kylmä startti vuoroonsa, joten ajattelin Helvetinkoneen eeberin pahoittaneen jostain mielensä, olinhan ajanut epähuomiossa liian suuren lätäkönkin yli, ja koko auto kylpi. Oikosulku lienee mahdollinen siis myöskin.

Tilanteen tarkistushan alkaa aina sulaketaulusta ja sinne katsottiin tälläkin kertaa. Ja niinpä olikin mennyt 25A pääsulake. "Noh, eikun uutta pesään" ajattelin ja nyppäsin vanhan pois ja uutta tilalle. Kokolailla jännä fiilis, kun sormien välissä paukahtaa 25A sulake. Siinä tokkurassa tehdessä oikein säpsähdin.

"No selvä, sulake palaa -> oikosulku jossain" kuutioin, ja eikun etsimään. Varmistelin vielä yleismittarillakin, ja asian laita oli tosiaan tämä. Koska Hydronic-yksiköstä saa kätevästi johtosarjan irti töpselillä, oli vian eristämiseen hyvä idea käydä siitä, tarkoittaisihan sen löytyminen johtosarjasta sitä, että lämmitysyksikköä ei tarvitsisi ottaa auki.

Eberin pääsulakerasialle tulee nippu johtoja, joissa tuodaan akulta virta (Ullatuus, ette varmaan arvanneet :-) ja sieltä sitten jatkavat päävirta lämmitysyksikölle, herätevirta ja kontrolliboksille virta.

Keskimmäinen sulake oli sitten se, joka oli palanut.
Sulakerasialta kun lähti alaspäin, oli johtonippu viety kutistesukkaan käärittynä vain suoraan alaspäin, ja ihmettelinkin, että miksi ihmeessä, sillä vähän edempää sama johtonippu nousee takaisin ylös ja jatkaa matkaansa koneen yli lämmitysyksikölle. Nostettuani kaapelinipun esiin, syy ongelmiinkin löytyi.



Kuva hieman epäselvä, mutta tosiaan, kaapelinivaska oli maannut suoraan painaen pakosarjaan, joten vaikka IsoDiesel onkin bensakonetta viileämpi käynniltään, kyllä pakosarjat sen verran lämpiävät, että tuollaisen ohuen muovin sulattavat. Että tällaista. Sitä vaan vedellään kaapelit, miten sattuu ja sitten tökitään löysät sivuun ja annetaan olla. mikä lie myyntifiksi ollut...

Mutta taas ehjääntyi yksi ropleema. Pitänee uusia tuo Eberin johtosarja jossain kohtaa kokonaan tms.

Notta semmosta tänään.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Öljynvaihto - Q4 2013 - ja muuta sälää

Kaikenmoista räpellystä on taas suoritettu.

Öljynvaihto 05.10.2013 - 422043km - Tavallista mustaa dieselkoneen öljyä oli sitten Helvetinkoneessaki, ei haittaa yhtään, ettei ollut majoneesia. 7L meni sitten 10w30 Mobil delvac ja wixin filsu. Helvetinkoneen öljyproppu on mukavasti öljypohjan takaosassa, joten etutassujen ajo lankuille riittää kallistamaan öljypohjan asennon optimaaliseksi. Helvetinkoneen tapauksessa tällöin allekin mahtuu jo aivan mukavasti askartelemaan.


Öljyproppu on hyvin saatavilla ja mukavasti hieman etuakselin takapuolella




Mutta sitten surkeempiin hommiin...  Mikälie oli saanut ihan ihmisen säästämään muutaman hassun euron ja ajanut korvaamaan saranatapin ovesta parilla jousitapilla (putkisokka, spring pin, jne mikä tän nimi ny o ? ) tähän malliin:
Hieno, eikö ?

 Eikä siinä tarpeeksi, että tuommoinen viritys, ylempään oli pitänyt lyödä metallipuikko sisään kiilaksi ja katkaista se tuohon päähän siten, ettei sitä saa vedetyksi pois...  Rehellinen väkivaltakaan ei auttanut liikuttamaan puikkoja, joten pieni dremelöinti tuli tarpeeseen.

Kyllä joutuu vain ihmettelemään, että eikö mitään ole liikkunut päässä, kun tälaisia viritelmiä on pitänyt mennä tekemään...
Ja mikäkö ajaa miehen repimään tappeja toimivasta ovesta ?



Surkea viritelmä tietenkin, tässä välissä pitäisi olla se vieteri, joka pitää oven auki...  Ja kuskinovessa kohtalaisen ärsyttävä piirre, jos se ei toimi.

Noh, tältä sen pitäisi näyttää, kun  paskaräpellykset on siivottu pois ja asianmukainen saranatappi on lyöty paikalleen:

Myöhemmin ympärystä väritetty uudestaan vasaralakalla, ettei näytä niin askarrellulta.

Mutta ai aina pelkkää huonoa vaan jotain hyvääkin välillä, Eberspächeriin tuli eloa, kun sulakerasia löytyi ja sinne saatiin pari lattaa uusituksi. Tällainen sulakerasia sitten eeberillä:
Tuo pieni kolmen sulakkeen rasia

Ja Talvikengätkin on saatu Helvetinkoneelle, kokolailla hienommat nuo talvivanteet kuin kesävanteet...  Mutta jännäksi menee tuo kymmenkunta senttiä sekä matalampi rengas, että kapeampi kulutuspinta...



Semmoinen, hieman pidempi postaus tällä kertaa, fifty sixty, että oliko hyviä uutisia enempi, kuin paskaräpellyksiä, mutta näin se joskus menee...

Ensi kertaan.


perjantai 27. syyskuuta 2013

Kirjallisuutta

Taas on Helvetinkoneen omistajalla joulu, kun postimies on kantanut paketin laatikkoon...

Tällä kertaa tuli tilattua palanen kirjallisuutta oikein Kanadasta asti.


Mikä perkele saa ihmiset hävittämään aina sen alkuperäisen käyttöohjeen autostaan ? HÄH ?

Kyllähän sen voi kotiin kantaa, mutta  vie sitten viksusti takaisin autoon rekisteriotteen kaveriksi. Siitä ei ole hevonhelvetin hyötyä kotona, kun tienpäällä pitää tarkistaa jotain. Minkä sortin urpot näitäkin asioita hoitaa, ei ole tosiaan ensimmäinen kärry, jossa saa samaa ihmetellä...

Noh asiaan, Ohjekirjanen on ohutta paperia, kuin vanha raamattu, joten aika siivosti sitä saa lueskella. Ameriikan kansalaisille on pitänyt kaavakuvaan oikein merkitä, miten päin mutteri kiristyy ja kumpi pää siitä pannaan vannetta vasten. Tällaista avuttomuutta se on ollut jo '88, millähän helvetillä ne on osanneet edes lisääntyä tähän päivään asti...


No joo, tänään tuli vähän kiukuteltua, mutta palataan paremmalla mielellä astialle ensi kerralla.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Talvikengät

Noniin, tänään vähän lyhkäisempi postaus...

Eeberi ei saa sähköä, joten se ei välttämättä ole kokonaan rikki, pitää seurailla paremmalla ajalla niitä kaapelien vetoja...

Tuli nääs Helvetinkoneelle talvikengät, kalossit vielä jonossa...

Tämmösseet ny sitte:



tiistai 24. syyskuuta 2013

Hylky

Palataanpa ihan alkuun. Perheessä jo pidempään huoletta palvellut '96 mondeo sieti tylsyytensä vuoksi lähteä kiertoon ja tilalle tarvittiin jotain sekä suurempaa kuljetuskapasiteetiltaan, että mielellään jännempää laitosta. Hetken mielijohteesta päädyin esittämään muutaman hupsun kysymyksen tuosta Helvetinkoneesta ja hyväksihän se puhelimessa kehuttiin. Tässä ei sinällään mitään erikoista, kehuuhan myyjä aina myymäänsä tavaraa. Mutta kun myyjä kiinnostui allekirjoittaneen mondeostakin vielä, niin pitihän sitä treffit sopia.

Riihimäen ABC:lle sovittiin treffit ja kun päivä koitti, oli se harmaa ja sateinen. Autoja pällisteltiin vuoron perää ja kaupathan siitä tuli. Ostaessa kyllä taas arvasi, että johonkin paskaanhan sitä taas kätensä työntää, mutta eivät nämä ole aivan mahdottoman huollettavan maineessa, joten voihan sitä aikansa kuluksi koittaa. Ja selvisipä tuota aikanaan Pommikoneen kanssa elämisestäkin (joskin se silloin otti hermoon melkoisesti). Pommikoneeseen saatetaan muuten palata muistelmissa, stay tuned.  Matka kotiin oli jännä, 6.2 litraisessa dieselkasissa on melkoisesti jyhkeämpi käyntiääni, kuin parilitraisessa mondeossa ja ajotuntumakin hyvin erilainen. 80-lätkä takaikkunassa myös hillitsee ajelemaan siivosti (ei sillä, että ajo-ominaisuudet olisivat yhtään sukkelamman kyydin kanssa tasalla...).  Kiihtyvyydestä ei ole tietoakaan, mutta meteli kasvaa ja polttoainetta palaa paljon sutjakammin, kun kaasua polkee. Tällaisella laitoksella ajelu on yhtä terapiaa, suosittelen

Pikakelaus nykypäivään, noin puolentoista viikon päähän. Helvetinkoneella on ajeltu säännölliseen liikenteessä ja perustilanne alkaa olemaan hahmottunut.

Tämmönen rohjo se nyt sitten on:

ja sama värkki sivulta

Huomatkaa lentänyt kura, on sitä käyty maastossakin ;-D



Vikalista pikaisen kokemuksen pohjalta:
--  Sähköjä vetänyt joku Pellepeloton - Sotkua ja hässäkkää, väliin kolvattuja sulakkeita ja vaikka mitä kamalaa
--  Tunkki & rengastyökalut puuttuvat
--  Työvalojen kytkimessä kosketushäikkää
--  Eberspächer ei näytä starttaavan - minikello kyllä toimii
--  Ohjaustehostin voimaton, kun jarruttaa - osittain Hydroboost-järjestelmän ominaisuus, mutten usko että sen pitäisi olla näin jäykkä. (Hydroboost on erikoinen ratkaisu, jossa jarrutehostin ottaa käyttövoimansa ohjaustehostimen pumpun tuottamasta paineesta -> jarruttaessa ei ole voimaa ohjaustehostimeen )

 Koska ensisilmäyksellä havaitut viat eivät vaikuttaneet kovin fataaleilta, ajattelin tarjota Helvetinkonetta leimalle, saisihan se sitten pitkän leiman jos olisi kunnossa...   ...ja jos ei, niin voi hoitaa remontointia ilman, että tarvitsee maata sohjossa ja pimeässä.

Ja eihän se perkele mennyt leimalle...  - Tästä otsikkokin
Lohdullista oli kuitenkin, että diesel-arvo  oli 1.85, suurimman sallitun ollessa 2.5.

Tuoreempi vikalista
--  Seisontajarru liian tehoton kokonaismassaan nähden. - Tästä tuli hylky
--  Etuperän ristikkonivel väljä - On tällä joku möyrinyt siis metsässäkin, tai ajanut asfaltilla neliveto päällä pidempiäkin siivuja.
--  Peruutusvalo ei toimi - tarkistin, toiselta puolen puuttui polttimo ja toiselle puolen oli asennettu vääränlainen ja se oli palanut...  -  Mikä saa ihmisen asentamaan väärän polttimon ? eiväthän ne maksa mitään...
--  Kardaanit laatikkoöljyssä - ilmeisesti jakolaatikon stefat vuotavat, pitääkin seurailla lootaöljyn tasoja...
--  Tuulilasissa halkeama, vaikka oikeassa reunassa, niin nykyasetuksen mukaan ei saa olla oikeallakaan katselukorkeudella - Ilmeisesti vanhemmat katsastusmiehet katsovat, miten on ohjeistettu joskus alun kahdeksankymmenlukua...

Että semmosta perkelettä tänään...  ...noh jotain hyvääkin, mukelo nukkui pommiin ja piti heittää kouluun suunnistamaan. Suunnistuksen kääntöpaikalla jäi mondeo hieroksimaan "milli eteen, milli taakse"-meiningillä, niin olipa kiva huitaista 4H pesään ja peruutella Helvetinkone vaan metsään ja takaisin ja nauraen jyristellä sorville paikalta...

Seuraillaan noiden leimasedän hylkykohtien ehjäämistä nyt ensin, ennenkuin on jotain oikeaa kerrottavaa tuosta ruostekasasta.


tiistai 17. syyskuuta 2013

Blogi perustettu

Blogi perustettu - Accept no limitations

Hankittu: Chevrolet Fleetside 4x4 - Silverado, 6.2L Diesel.  Seuraillaan askartelun kulkua tällaisen laitoksen kanssa.

Kaikkea pientä näprättävää näköjään on, joten kerään pikkuisen muistolistaa ja historiaa tänne. Blogin tarkoituksena on toimia päiväkirjan tavoin varamuistina, eikä niinkään kaunokirjallisena merkkiteoksena, mutta jonnekin se paha mieli pitää kuitenkin purkaa ;-)

--Helvetinkone